Rauno Runar Axelsson Tenovuo, ent. Tallqvist, (3. kesäkuuta 1917 Oulujoki18. lokakuuta 2008 Turku) oli suomalainen eläintieteilijä ja luonnonsuojelija.

Rauno Tenovuo asui nuorena Oulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1936. Hän kiinnostui luonnosta ja eritoten linnuista jo koulupoikana ja aloitti lintuhavaintojen kirjaamisen 13-vuotiaana. Intohimo lintuihin vei hänet opiskelemaan eläintiedettä. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli maalinnuston sopeutumista merellisiin oloihin. Väitöskirjansa hän laati tutkimalla vuosia variksen elämää ulkosaaristossa (Zur Brutzeiclichen Biologie der Nebelkrähe (Corvus corone cornix L.) im Äusseren Schärenhof Sudwestfinnlands. - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 25.5:1-147.) Tenovuo oli jäsenenä Suomen ensimmäisessä Rariteettikomiteassa vuosina 1975–1978.

Toisessa maailmansodassa Tenovuo palveli ilmatorjunnassa ja rannikkotykistössä.

Tenovuo toimi Turun yliopiston eläintieteen apulaisprofessorina vuosina 1965–1980. Professorin arvonimen hän vastaanotti 1982. Tenovuo aloitti ympäristönsuojeluopetuksen Turun yliopistossa vuonna 1974 ja piti viimeiset luentonsa 79-vuotiaana.

Suuren yleisön keskuudessa hänet muistetaan parhaiten ympäristönsuojelua käsittelevistä lehtiartikkeleistaan. Myös hänen muu kirjallinen tuotantonsa oli laajalti tunnettua. Hän oli toimittamassa Suomen linnuston perusteosta Pohjolan linnut värikuvin. Hän laati useita oppikirjoja ympäristön- ja luonnonsuojelun alalta.

Tenovuolle myönnettiin valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1973 kirjasta Pohjolan linnut värikuvin ja WWF:n tunnustuspalkinto 1981. Hän oli Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran sekä Suomen luonnonsuojeluliiton kunniajäsen.

Teoksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa