Wikipedia

Rauhala (Oulu)

Rauhala on Åströminpuiston pohjoislaidalla Myllytullin kaupunginosassa Oulussa sijaitseva huvilatyylinen entinen asuinrakennus, jossa nykyisin toimii Ravintola Rauhala. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennetun, uusrenessanssin piirteitä omaavan puurakennuksen on suunnitellut arkkitehti Arthur Kajanus vuonna 1898.[1] Rakennuksessa on toiminut muun muassa Oulun kauppaklubi, alkoholistien yömaja, Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulu, erilaisia yhdistyksiä ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta.[1][2]

Rauhala
Rauhala talvella 2014.
Rauhala talvella 2014.
Osoite Mannenkatu 4
Sijainti Myllytulli, Oulu
Valmistumisvuosi noin 1900
Suunnittelija Arthur Kajanus[1]
Käyttäjä Ravintola Rauhala
Julkisivumateriaali puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Rauhalan portti.

Rauhala rakennettiin Veljekset Åströmin omistajan Karl Robert Åströmin toiselle vaimolle Clementine Åströmille tämän jäädessä leskeksi 1897. Clementine Åström asui talossa vuoteen 1912 asti. Hänen aikanaan talon sisätiloissa tehtiin arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelemia muutoksia. Clementine Åströmin muutettua Helsinkiin vuonna 1912 Rauhalaan muutti asumaan hänen poikansa Emanuel.[3] Emanuel Åströmin, lempinimeltään Manne, mukaan on nimetty Mannenkatu Rauhalan edessä.[4] Hänen aikanaan Rauhalaan tehtiin arkkitehti Valter Thomén suunnittelemia muutoksia. Emanuel Åströmin kuoltua 1937 Rauhalaan muutti vuokralaiseksi Oulun Kauppaklubi, joka teetti rakennukseen muutoksia talon muuttamiseksi klubitiloiksi. Keväällä 1950 Rauhalaan myönnettiin anniskeluoikeudet. Kauppaklubi toimi Rauhalassa vuoteen 1957, jonka jälkeen taloon muutti Oulun Kansalaisopisto.[3]

Rauhalan kiinteistön osti vuonna 1953 Pohjoismaiden Yhdyspankin omistama Asunto-osakeyhtiö Myllytulli. Pankki lahjoitti Rauhalan Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle vuonna 1962. Kansalaisopisto toimi rakennuksessa kuitenkin vuoteen 1964 asti, jolloin ylioppilaskunta muutti taloon.[3] Rauhala korjattiin arkkitehti Risto Harjun suunnitelmien mukaan ja ylioppilastalon avajaiset pidettiin 20. marraskuuta 1964. Oulun kaupunginvaltuusto myönsi Rauhalaan anniskeluoikeudet raittiuslautakunnan vastustuksesta huolimatta syyskuussa 1965.[5]

Välkkylän opiskelija-asuntoalueen rakennushankkeen omarahoitusosuuden hankkimiseksi ylioppilaskunta järjesti kesällä 1968 Rauhalassa ja sen lähipuistoissa Messupuisto-nimisen tapahtuman. Lammassaaren pystytettiin muun muassa maailmanpyörä ja muita huvipuistolaitteita sekä suuri tanssilava. Rauhalan viereen Hupisaarten Plaatansaareen aukaistiin 500-paikkainen olutravintola. Rauhala muutettiin espanjalaistyyliseksi yöklubiksi ja sen pihamaalle rakennettiin ulkoilmaravintola La Hacienda. Kesäravintola jatkoi nimellä Kesäleski syksyyn 1970 asti.[5] Ylioppilaskunta kuitenkin muutti Rauhalasta 1971 Välkkylään riittämättömien toimistotilojen ja Rauhalan rauhattomuuden vuoksi. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi ylioppilaskunta myi kiinteistön Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle vuonna 1973. PSOAS vuokrasi rakennuksen keskusammattikoululle, joka toimi tiloissa vuoteen 1975 asti, minkä jälkeen rakennus toimi alkoholistien yömajana.[6] PSOAS suunnitteli myös myyvänsä Rauhalan tontin E-liikkeen hotellia varten, mutta loppuvuodesta 1979 Rauhala päätettiin kuitenkin korjata opiskelijataloksi. Huhtikuussa 1981 Rauhalan kunnostamien aloitettiin talkoilla, joissa purettiin La Hacienda -kesäravintolan lahonneita piharakenteita.[7] Ylioppilaskunta muutti takaisin Rauhalaan lokakuussa 1981. Syksyllä 1982 avattiin kahvila Café Clementine (myöhemmin myös Club Clementine), jolle saatiin mietojen alkoholijuomien anniskeluoikeudet (ns. B-oikeudet) loppukesästä 1983.[8] Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Club Clementine toimi vuosina 1994–1995 vain kesäisin ja ravintola suljettiin lopullisesti 1998, minkä jälkeen Rauhala on toiminut pääasiassa tilausravintolana.[9]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1., s. 46. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X.
  2. ↑ Huusko, Jorma; Teppo, Jorma; et al.: Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, s. 55. Oulu: Oulun kaupunki, 1986. ISBN 951-9234-06-3.
  3. ↑ a b c Huusko, Jorma: ”I Rauhalan varhaishistoria”, Rauhala. Porvariskodista ylioppilastaloksi, s. 7–14. Oulu: Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 1985. ISBN 951-9483-06-3.
  4. ↑ Karonen, Petri: Kauppaneuvos Emanuel Åström (1876–1937). Weljekset Åström Oy:n toimitusjohtaja (Internet Archive) Biografiakeskus. 11.2.2011. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.6.2015.
  5. ↑ a b Holopainen, Tuure (toim.): ”II Rauhala Oulun ylioppilaskunnan hallussa 1962–1971”, Rauhala. Porvariskodista ylioppilastaloksi, s. 17–48. Oulu: Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 1985. ISBN 951-9483-06-3.
  6. ↑ Ruopsa, Jukka (Toim.): Asumaan vaikka väkisin - Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö 20 vuotta, s. 51–55. Kemijärvi: Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö, 1991. ISBN 952-90-3235-8.
  7. ↑ Pihkala, Antti: ”III Rauhala opiskelijoille – kampanjan vaiheet”, Rauhala. Porvariskodista ylioppilastaloksi, s. 49–67. Oulu: Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 1985. ISBN 951-9483-06-3.
  8. ↑ Mäntyranta, Hannes: ”IV Uuden Rauhalan mahdollisuudet”, Rauhala. Porvariskodista ylioppilastaloksi, s. 68–80. Oulu: Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 1985. ISBN 951-9483-06-3.
  9. ↑ Nieminen, Anna: Ravintoa tiedonnälkäisille. Uniresta Oy ja sen edeltäjät vuosina 1962-2012, s. 16. Turku: Uniprint Suomen Yliopistopaino Oy, 2012. ISBN 978-952-93-0917-7. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rauhala_(Oulu)&oldid=22272627”