Ratapurjehdus
Ratapurjehdus on kilpapurjehdusta poijuen merkkaamalla alueella, poijut kierretään kilpailuohjeessa määrätyssä järjestyksessä. Yleensä laivuekilpailuissa rata kierretään vastapäivään ja parikilpailuissa, match racessa, myötäpäivään. Yksi purjehdus eli lähdön ja maaliintulon välinen radan kiertäminen kestää useimmiten puolesta tunnista kahteen tuntiin. Ratojen pituudet määritellään veneluokan nopeuden ja tuulen voimakkuuden mukaan. Yleensä kilpailupäivän aikana purjehditaan 2-4 lähtöä ja kilpailupäiviä on yleensä kahdesta kolmeen kappaletta.
Ratakilpailun kulku muokkaa
Kilpapurjehdussääntöjen mukaan purjehduskilpailu jakautuu kolmeen osaan: lähtö, purjehdus, maaliintulo. Jokaisessa vaiheessa on voimassa erilaiset säännöt.
Lähtö muokkaa
Kilpapurjehdus alkaa 5 minuttia ennen lupaa ylittää lähtölinja. Kilpailulautakunta ilmoittaa lähdön eri vaiheista kilpailuohjeissa mainituilla viestilipuilla ja äänimerkeillä useimmiten lähtölinjan styyrpuurin päässä olevasta lähtöaluksesta. Ennen kuin lautakunta antaa luvan ylittää lähtölinjan, kilpailijat etsivät parasta mahdollista paikkaa toisiinsa nähden ja parasta mahdollista vauhtia ylittää lähtölinja. Lähdöt pyritään järjestämään vastatuuleen siten että lähtölinja on kohtisuoraan tuulen suuntaa vastaan. Lähtölinjan muodostaa yleensä paapuurin päässä lippupoiju ja lähtöaluksessa oranssi lippu. Lähtöproseduuri aloitetaan yleensä viisi minuuttia ennen varsinaista lähtölinjan ylitystä annettavalla varoitusviestillä. Tämän jälkeen, neljä minuuttia ennen lähtöä, annetaan valmiusviesti, jonka jälkeen purjehduksen kilpailusäännöt astuvat voimaan. Lisäksi annetaan ääni- ja lippuviestein ilmoitus, kun lähtöön on yksi minuutti. Lähtömenetelmissä on pieniä eroja, joten on tärkeä varmistaa lähtöviestit ja –ajat kilpailuohjeista. Lähtölinjan leveys määritellään yleensä osallistujamäärän mukaan.
Kilpapurjehdus muokkaa
Lähdön jälkeen kilpailijat kiertävät merkkien muodostaman radan kilpailuohjeissa määrätyssä järjestyksessä ennen maaliintuloa. Radan pituus vaihtelee mm. sään mukaan. Varsinkin kevytvenekilpailuissa rata voi olla jopa niin pitkä ettei toista poijua erota.
Maali muokkaa
Maali on lähtölinjan tapaan poijun ja maalialuksen lipun väliin muodostettu linja. Yleensä ratapurjehduksessa maaliin saavutaan vasta- tai sivutuuleen
Yleisimmät ratamuodot muokkaa
Trapetsoidirata muokkaa
Trapetsoidirata on yleisin ratapurjehduksessa käyttetty ratamuoto. Tällöin rata muodostuu lähtöviivasta, vastatuuli- eli ylämerkistä, sisemmästä myötätuuli- eli alamerkistä, ylämerkin jälkeisestä sivutuuli- eli levittäjämerkistä ,joka toimii myös ulompana ylämerkkinä, ulommasta alamerkistä sekä maalista. Rata pyritään rakentamaan siten että ylämerkit, alamerkit ja lähtölinja ovat toisiinsa nähden tuulen suuntaisia sekä levittäjäosuus sivumyötäiseen. Rataan kuuluu useimmiten yksi vastatuuli-myötätuuliosuus (makkararata) joko sisempien tai ulompien ylä- ja alamerkkien kautta. Sisempien ylä- ja alamerkin ympäri purjehdittavaa vastatuuli-myötätuuliosuutta kutsutaan inner loopiksi ja ulommaisten merkkien ympäri kierrettävää outer loopiksi.
Trapetsoidirata inner loopilla muokkaa
- Lähtö
- Sisempi ylämerkki
- Sisempi alamerkki
- Sisempi ylämerkki
- Levittäjämerkki
- Ulompi alamerkki
- Maali
Trapetsoidirata outer loopilla muokkaa
- Lähtö
- Sisempi ylämerkki
- Levittäjämerkki
- Ulompi alamerkki
- Ulompi ylämerkki (levittäjämerkki)
- Ulompi alamerkki
- Maali
Trapetsoidirataa voidaan esimerkiksi purjehtivan luokan mukaan varioida muun muassa muuttamalla purjehdittavien kierrosten määrää inner ja outer loopeilla sekä muuttamalla radan eri osuuksien pituuksia.
Makkararata muokkaa
Makkararata koostuu vastatuulessa sijaitsevasta ylämerkistä, myötätuulessa olevasta alamerkistä sekä näiden väliin, yleensä noin radan ensimmäiseen kolmannekseen alamerkiltä katsottuna, sijoittuvasta lähtölinjasta. Rata purjehditaan seuraavanlaisessa järjestyksessä:
- Lähtö
- Ylämerkki
- Alamerkki
- Maali
Muun muassa purjehtivasta luokasta riippuen makkararataa voidaan varioida esimerkiksi sisältämään enemmän kierroksia tai kaksoisalamerkin eli porttimerkin sekä ylämerkin jälkeisen levittäjän.