Rapsodia satánica on vuonna 1915 valmistunut ja vuonna 1917 ensi-iltansa saanut italialainen mykkäelokuva. Nino Oxilian ohjaaman melodraaman pääosaa esittää aikansa suurimpiin elokuvadiivoihin kuulunut Lyda Borelli. Alkuperäisen musiikin on säveltänyt Pietro Mascagnilähde?.

Rapsodia satanica

Elokuvan nimiö.
Ohjaaja Nino Oxilia
Käsikirjoittaja Alberto Fassini, Fausto Maria Martini
Säveltäjä Pietro Mascagni
Kuvaaja Giorgio Ricci
Pääosat Lyda Borelli, Andrea Habay, Ugo Bazzini, Giovanni Cini
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cines
Ensi-ilta 5. heinäkuuta 1917 (Rooma)
Kesto 43 min
Alkuperäiskieli mykkäelokuva italiankielisin välitekstein
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Elokuvadiiva Lyda Borelli näyttelee kreivitär Alba d’Oltrevitaa.
Osa elokuvan yksityiskohdista väritetty on käsin.

Juoni muokkaa

Iäkäs kreivitär Alba d’Oltrevita (”toisen elämän sarastus”) asuu kartanossaan nuoruuttaan ja kauneuttaan ikävöiden. Paholainen ilmestyy kreivittärelle ja lupaa tehdä hänet nuoreksi sillä ehdolla, että hän ei enää koskaan rakastu. Kaksi veljestä, Tristan ja Sergio, rakastuvat nuoruutensa takaisin saaneeseen Albaan. Tämä ei voi vastustaa Tristania, jonka veli tekee itsemurhan. Paholainen palaa sopimuksen rikkoneen Alban luokse ja muuttaa hänet jälleen vanhaksi.[1][2]

Näyttelijät muokkaa

 Lyda Borelli  kreivitär Alba d’Oltrevita  
 Andrea Habay  Tristano  
 Ugo Bazzini  Mefisto  
 Giovanni Cini  Sergio  
 Alberto Nepoti    

Tuotanto, tyyli ja vastaanotto muokkaa

Faustin tarua mukaileva Rapsodia satanica perustuu Alberto Fassinin (Alfa) runoelmaan. Pietro Mascagni on säveltänyt elokuvaa varten musiikin. Se kuvattiin tammi-helmikuussa 1915 ja esitettiin kutsuvierasyleisölle saman vuoden maaliskuussa. Kunnianhimoisen[1] ja tuotantokustannuksiltaan kalliin[2] elokuvan lyhennetty versio julkaistiin tuntemattomasta syystä vasta kesällä 1917[1]. Sen ohjaaja Nino Oxilia kaatui pian esityksen jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa[3].

Elokuva on aiheeltaan ja tyyliltään erinomainen esimerkki 1900-luvun alun symbolismista ja art nouveausta. Sen kuvastoon ovat vaikuttaneet Gustav Klimtin, Giulio Aristide Sartorion ja Adolfo De Carolisin maalaukset. Kaunokirjallisista vaikutteista voidaan mainita Fassinin ohella Giuseppe Lipparini, Tito Marrone, Carlo Chiaves sekä itsekin kirjailijana toiminut Oxilia.[4] Ennen kaikkea Rapsodia satanica on kuitenkin voimakkaan fyysisen näyttelijänsuorituksen tekevän Lyda Borellin elokuva. Hänen roolityönsä esikuvia ovat Salomen henkilöhahmo sekä yhdysvaltalainen modernin tanssin uranuurtaja Loie Fuller. Borellin puvut ovat muotisuunnittelija Mariano Fortunyn käsialaa.[2][5]

Rapsodia satanican vastaanotto jäi sen julkaisun venymisen takia vaisuksi. Alun perin uraauurtavaksi kehuttua teosta pidettiin jo parin vuoden kuluttua tyyliltään vanhentuneena. Aikalaiskriitikon mukaan elokuvan teksti ja musiikki dominoivat liikaa sen kuvailmaisua.[1]

Restaurointi muokkaa

Elokuva on restauroitu vuonna 1996 Cinémathèque Suissen, Cineteca di Bolognan ja Milanossa toimivan Italian elokuva-arkiston yhteistyönä alkuperäisen käsin väritetyn kopion pohjalta. Alkuperäisestä 905 metrin pituudesta on säilynyt 850 metriä.[6][7] Saksalainen ZDF ja ranskalais-saksalainen Arte ovat tuottaneet vuonna 2007 televisioversion, joka on varustettu Rheinland-Pfalzin valtionfilharmonian orkesterin esittämällä alkuperäissävellyksellä[8].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1917 (1991), s. 246–248.
  2. a b c Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 234–242. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
  3. Dizionario biografico degli italiani treccani.it. Viitattu 7.4.2015. (italiaksi)
  4. Brunetta, Gian Piero: Cent’anni di cinema italiano, s. 98, 106. Bari: Editori Laterza, 1991. ISBN 88-420-3851-2.
  5. Irenebrination: Notes on Architecture, Art, Fashion and Style irenebrination.typepad.com. Viitattu 7.4.2015. (englanniksi)
  6. Elokuvan alkutekstit.
  7. Sempre in penombra sempreinpenombra.com. Viitattu 7.4.2015. (italiaksi)
  8. Televisioversion lopputekstit.

Aiheesta muualla muokkaa