Raphael Wallfisch
Raphael Wallfisch (s. 15. kesäkuuta 1953 Lontoo) on brittiläinen sellisti.[1]
Wallfisch on sellisti Anita Lasker-Wallfischin ja pianisti Peter Wallfischin poika.[2] Wallfisch harjoitteli lapsena aluksi viulun- ja pianonsoittoa, mutta siirtyi sitten sellon pariin 8-vuotiaana. Hän opiskeli kotimaassaan Amaryllis Flemingin (1967–1969) ja sitten Royal Academy of Musicissa Derek Simpsonin (1970–1973) johdolla. Ulkomailla hän suoritti opintoja Amadeo Baldovinon (Italia, 1969) ja Gregor Piatigorskyn (Yhdysvallat) johdolla. Piatigorskyn johtamien opintojen aikana hän sai mahdollisuuden esiintyä useissa resitaaleissa Jascha Heifetzin rinnalla. Vuonna 1977 hän sai Firenzen kansainvälisessä Gaspar Cassadò -kilpailussa ensipalkinnon. Tämän jälkeen Wallfisch esiintyi säännöllisesti resitalistina, orkestereiden solistina ja vuodesta 1980 alkaen kahdentoista vuoden ajan duona Peter-isänsä kanssa.[1] Hän on tehnyt opetustyötä kotimaassaan, Saksassa ja Sveitsissä.[1][2]
Wallfisch aloitti vuonna 1982 levyttämisen Chandos-levymerkille. Hänen varhaisten levytystensä joukossa ovat tulkinnat Samuel Barberin sellokonsertosta ja Dmitri Šostakovitšin ensimmäisestä sellokonsertosta sekä Pjotr Tšaikovskin musiikin levytys, joka sisältää alkuperäisversion Rokokoo-muunnelmista. Wallfisch ehti noin vuosikymmenen saatossa tehdä yli 20 levytystä Chandosille. 1990-luvulla hän alkoi laajentaa levytystoimintaansa myös muille levymerkeille. Hän on 2000-luvulla levyttänyt muiden muassa Šostakovitšin kaikki selloteokset, Alexander von Zemlinskyn sellosonaatin sekä Frédéric Chopinin, Simon Laksin ja Karol Szymanowskin sellosonaatit.[1] Wallfisch on tehnyt levytyksiä myös monista brittiläisistä sellokonsertoista. Hän on tehnyt läheistä yhteistyötä monien säveltäjien kanssa. Hänelle ovat tehneet uusia teoksia Peter Maxwell Davies, Kenneth Leighton, James MacMillan, John Metcalf, Paul Patterson, Robert Simpson, Robert Saxton, Roger Smalley, Giles Swayne, John Tavener ja Adrian Williams.[2]
Wallfischin soittama instrumentti on Gennaro Gaglianon sello vuodelta 1760.[2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Viralliset sivut (englanniksi)