Ranskanpodenco
Ranskanpodenco (provensaaliksi Charnego tai Charnigou)[1] on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu. Ranskankieliset nimitykset ovat charnaigre, charnègre ja charnique.
| Ranskanpodenco | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | vanha |
| Alkuperäinen käyttö | villikaniinin metsästys, viiriäisen jäljitys |
| Nykyinen käyttö | kuollut sukupuuttoon |
| Elinikä | 10–12 vuotta |
| Muita nimityksiä | Charnego, Charnigou, Charnaigre, Charnègre, Charnigue, Charniguehund, Levriero di Provenza, Fransk Podenco |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros korkeintaan 70 cm narttu korkeintaan 65 cm |
Ulkonäkö muokkaa
Rotu oli olemukseltaan samankaltainen kuin muutkin Välimeren "vinttikoiramaiset" jäniskoirat: sillä oli meripihkan väriset silmät ja pystyt korvat.[2] Urosten säkäkorkeus ei mennyt yli 70 cm eikä narttujen yli 65 cm.lähde?
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Ranskalaisten kynologien mukaan ranskanpodenco oli brutaali, julma, karkealuonteinen, omanarvontuntoinen ja itsenäinen. Se oli kuitenkin isännälleen omistautunut, vaikka tottelikin tätä vain silloin kun itse halusi, mikä teki siitä haastavan koulutettavan.[2]
Alkuperä muokkaa
Ranskanpodenco oli kotoisin Provencen, Languedocin ja Roussillonin alueilta, ja se oli aikanaan Provencessa erittäin yleinen.[2] Jotkut arvelevat sen polveutuneen vinttikoiran ja griffon-tyyppisen ajokoiran välisestä risteytyksestä. Samankaltaiset yhdistelmät Espanjassa ja Portugalissa ovat erittäin hyviä metsästämään viljelemättömillä ja ryteiköiden peittämillä tasangoilla: ne eivät juokse vaan loikkivat.[3]
Toinen teoria on, että rotu olisi alun perin ollut jonkin Välimeren jäniskoiran (podencot, podengo, faaraokoira yms.) ja provencelaisen paimenkoiran välinen risteytys. Joka tapauksessa se kuului samaan rotutyyppiin sisilialaisen etnankoiran, portugalinpodengon ja andalusianpodencon kanssa ja oli läheistä sukua ibizanpodencolle.[2] Useat mosaiikit todistavat että jo muinaiset roomalaiset käyttivät sitä metsästykseen. Se saattoi kulkeutua Provenceen Maghrebista saraseenien mukana heidän miehityksensä aikaan.lähde?
Itä-Pyreneiden metsästäjät ja salametsästäjät käyttivät ranskanpodencoa jäniksen metsästykseen ja viiriäisen jäljitykseen: kivääriä ei edes tarvittu, sillä koira paitsi karkotti saaliin liikkeelle ja ajoi tätä takaa, otti tämän myös kiinni. Se oli erittäin monipuolinen metsästyskoira: jotkut käyttivät sitä vinttikoirana, toiset seisojana ja kolmannet jäljestäjänä.[2] Sillä metsästettiin villikaniinia aina 1800-luvun loppuun asti, mutta Aix-en-Provencen oikeustalon päätöksestä ja kassaatioistuimen vahvistuksesta sillä metsästäminen kiellettiin vuonna 1844.[4] Tämän vuoksi sen kasvattaminen lopetettiin, minkä jälkeen se katosi vähitellen.
Etymologia muokkaa
Charnègre tarkoittaa "mustanaamaa", mikä viittaa rodun punahiillikon väriseen kuonoon.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Le nouveau dictionnaire provençal-français. Étienne Garcin, 1903
- ↑ a b c d e f Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 166-167. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ Dictionnaire d'histoire naturelle, appliquée aux arts, Principalement à l'Agriculture et à l'Economie rurale et domestique : par une société de naturalistes et d'agriculteurs: Avec des figures tirées des trois Règnes de la Nature. Tome V: de l'imprimerie de Crapelet. A Paris, Chez Deterville, Libraire, rue du Battoir. 1803
- ↑ Samat, J.-B. Les Chiens, le Gibier et ses Ennemis. Saint-Etienne, 1907.
