Raila Odinga

kenialainen poliitikko

Raila Amolo Odinga[1] (s. 7. tammikuuta 1945) on kenialainen oppositiojohtaja, liikemies ja poliitikko. Vuoden 2007 presidentinvaalissa hän hävisi niukasti vastaehdokkaalleen Mwai Kibakille. Odingan kannattajat eivät tunnustaneet vaalitappiota vaan ryhtyivät mielenosoituksiin, jotka poliisi pyrki tukahduttamaan.[2] Vuosina 2008–2013 Odinga oli Kenian pääministeri.[1]

Raila Odinga
Odinga kuvattuna vuonna 2017
Odinga kuvattuna vuonna 2017
Afrikan unionin infrastruktuurin kehittämisen korkea edustaja
20. lokakuuta 2018–
Johtaja Moussa Faki
Kenian 2. pääministeri
17. huhtikuuta 2008 – 9. huhtikuuta 2013
Presidentti Mwai Kibaki
Edeltäjä Jomo Kenyatta (1964)
Seuraaja virka lakkautettu
Kenian infrastruktuuriministeri
(julkiset työt, tiet ja suminen)
14.tammikuuta 2003 – 21. marraskuuta 2005
Presidentti Mwai Kibaki
Edeltäjä William Cheruiyot Morogo
Seuraaja Soita Shitanda
Kenian energiaministeri
11. kesäkuuta 2001 – 30. joulukuuta 2002
Presidentti Daniel arap Moi
Edeltäjä Francis Masakhalia
Seuraaja Simeon Nyachae
Kenian kansalliskokouksen edustaja
29. joulukuuta 1992 – 17. tammikuuta 2013
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1945 (ikä 79)
Maseno, Kenia
Kansalaisuus Kenia kenialainen
Vanhemmat Jaramogi Oginga Odinga (isä)
Puoliso Ida Odinga
Lapset 4
Tiedot
Puolue Orange Democratic Movement

Tausta ja yksityiselämä muokkaa

Etniseltä taustaltaan Odinga on luo, joka puolestaan on Kenian kolmanneksi suurin etninen ryhmä. Hänen isänsä Oginga Odinga toimi Kenian ensimmäisenä varapresidenttinä.[3].

Hän opiskeli konetekniikkaa Itä-Saksassa ja valmistui maisteriksi vuonna 1970, minkä jälkeen hän palasi Keniaan. Vuosina 1970–1974 Odinga työskenteli yliopistolehtorina Nairobin yliopistossa.[1].

Odinga on naimisissa Ida Odingan (s. Ida Anyango Oyoo) kanssa ja heillä on neljä lasta: kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Heidän vanhin tyttärensä Winnie on nimetty Winnie Mandelan ja heidän vanhin poikansa Fidel Fidel Castron mukaan.[4]

Poliittinen ura muokkaa

Poliittisen uransa aikana Odinga on kuulunut useaan eri puolueeseen: Forum For Restoration of Democracy (vuoteen 1992 saakka), Ford-Kenya (1992–1994), National Development Party (1994–2002), Kenya African National Union (2000–2002), Liberal Democratic Party (2002–2005), Orange Democratic Movement (2005–).[5] Kenian parlamentissa Odingan johtama puolue ODM (Orange Democratic Movement) on toiseksi suurin puolue presidentti Uhuru Kenyattan hallitsevan Jubilee-puolueen jälkeen.[6]

Odinga aloitti poliittisen toimintansa 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 1982 häntä syytettiin maanpetoksesta ja juonittelusta presidentti Daniel arap Moita vastaan, minkä johdosta Odinga istui vankilassa kuusi vuotta ilman oikeudenkäyntejä. Vuonna 1991 hän pakeni maasta osoitettuaan mieltä Kenian yksipuoluejärjestelmää vastaan ja sai turvapaikan Norjasta.[1]. Seuraavana vuonna Odinga palasi Keniaan ja asettui ehdolle parlamenttivaaleissa. Hän tuli valituksi nairobilaisesta Langatan vaalipiiristä.[3]

Vuonna 2007 Odingan suosio kasvoi ja hän ajautui törmäyskurssille Mwai Kibakin kanssa. Välit näiden kahden johtamien poliittisten blokkien välillä pahenivat ja yltyivät mellakoiksi. Lopulta YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja Tansanian presidentti Jakaya Kikwete toimivat neuvottelijoina kriisin ratkaisemisessa: vallanjaossa Kibakista tuli presidentti ja Odingasta pääministeri. Pääministerin virka luotiin tuolloin käytännössä uudelleen.[1].

Elokuussa 2017 Keniassa pidettiin presidentinvaalit, joissa ilmoitetun vaalituloksen mukaan istuva presidentti Uhuru Kenyatta voitti vastaehdokkaansa Raila Odingan 54 %:n ääniosuudella. Oppositioehdokas Odinga piti vaalitulosta vilpillisenä. Kenian korkein oikeus asettui samalle kannalle ja kumosi vaalituloksen. Ratkaisu oli historiallinen, koska koskaan aikaisemmin ei minkään Afrikan maan oikeuslaitos ollut tehnyt vastaavanlaista ratkaisua.[7]

Lokakuussa 2017 pidettiin uusintavaalit, joissa Kenyatta sai 98 % äänistä, sillä oppositio boikotoi vaaleja. Korkein oikeus hylkäsi uusintavaaleista tehdyt valitukset. Vaalien jälkeen maassa oli levottomuuksia opposition kannattajien ja poliisin välillä. Marraskuussa 2017 Uhuru Kenyatta vannoi virkavalansa toiselle kaudelleen Kenian presidenttinä. Raila Odinga ei tunnustanut vaalien laillisuutta.[8]

Maaliskuussa 2018 presidentti Kenyatta ja oppositiojohtaja Raila Odinga lopettivat keskinäisen vihanpitonsa kädenpuristukseen, joka oli Keniassa merkittävä symbolinen ele (The Handshake). Jo itsenäisen Kenian alkuvaiheeseen juontuva riita alkoi riitapuolten isien Jomo Kenyattan ja Oginga Odingan välirikosta ja poliittisesta vastakkainasettelusta.[9]

Lokakuussa 2018 Afrikan unionin komission puheenjohtaja Moussa Faki nimitti Odingan AU:n infrastruktuurin kehityksestä vastaavaksi korkeaksi edustajaksi.[10]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Raila Odinga | Biography, Facts, & Family Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  2. Kenian vaalitulos lietsoo yhä levottomuuksia Yle Uutiset. 31.12.2007 (päivitetty 31.10.2008).
  3. a b James Brownsell: Profile: Raila Odinga www.aljazeera.com. Viitattu 7.9.2020.
  4. Onyango, Dennis: The Price of being Raila Odinga's wife. Daily Nation On the Web. 2.6.2001. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 25.6.2020. (englanniksi)
  5. Raila Odinga - the man Kenyans either love or loathe BBC News. 19.10.2017. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
  6. FACTSHEET: Kenya’s new parliament by numbers Africa Check. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  7. Kenian korkein oikeus mitätöi presidentinvaalien tuloksen – uusintavaalit pidettävä kahden kuukauden sisällä Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2020.
  8. Virkavalan vannonut Kenian presidentti sanoo yhdistävänsä kansan – oppositio aikoo ”jatkaa taistelua” Ilta Sanomat. 28.11.2017. Viitattu 17.1.2020.
  9. The handshake that left millions of Kenyans confused bbc.com. 9.4.2018. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  10. Communiqué on the appointment of an African Union High Representative for Infrastructure Development African Union. 20.10.208. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa