Rafael Roos

suomalainen valokuvaaja ja elokuvaaja

Gustav Rafael Roos (9. huhtikuuta 1895 Kotka26. syyskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen teollisuusvalokuvaaja, joka tuli tunnetuksi tehdastiloista otetuista valokuvistaan.[1][2] Hänen puolisonsa on Ingrid Granit.

Roos opiskeli insinööriksi Teknillisessä korkeakoulussa, mutta opinnot katkesivat valokuvausharrastuyksen astuessa etualalle. Roos perusti 1928 teollisuus- ja arkkitehtuurikuvauksiin erikoistuneen Foto Roos-ateljeen Helsinkiin, ateljee toimi aluksi Bulevardin varrella ja sitten Rautatientorin varrella Mikonkatu 15 B:ssä lähes 50 vuoden ajan. Ateljeen asiakkaina oli suomalaisia paperi-, metalli-, voimala-, elintarvike- ja kaivosteollisuuden yrityksiä ja Roos teki myös lyhytelokuvia asiakkailleen. Roos palkittiin Grand Prix -palkinnolla Brysselin valokuvanäyttelyssä 1935 ja kultamitalilla Pariisin valokuvanäyttelyssä 1937.[1][3]

Roos oli vuonna 1924 valmistuneen Polyteekkarifilmi-dokumenttielokuvan käsikirjoittajana, kuvaajana ja leikkaajana. Hän ohjasi, tuotti ja kuvasi 1950-luvulla kymmenen lyhytelokuvaa, muun muassa 1953 valmistuneen lyhytelokuvan Kemijokea tutkitaan ja 1956 valmistuneen lyhytelokuvan Vanhaa ja uutta Kuusamoa. Roos oli kuvaajana elokuvissa Helsingin kuuluisin liikemies (1934) ja Dollari-miljoona (1942) sekä valokuvaajana elokuvissa Kyllä kaikki selviää (1926), Kun isä tahtoo... (1935) ja Sininen varjo (1933).[2]

Rafael Roosin poika oli dokumenttivalokuvaaja ja journalisti K. G. Roos.[1]

LähteetMuokkaa