Rafael Roos
Gustav Rafael Roos (9. huhtikuuta 1895 Kotka – 26. syyskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen teollisuusvalokuvaaja, joka tuli tunnetuksi tehdastiloista otetuista valokuvistaan.[1][2][3] Hänen puolisonsa on Ingrid Granit.
Roos opiskeli insinööriksi Teknillisessä korkeakoulussa, mutta opinnot katkesivat valokuvausharrastuyksen astuessa etualalle. Roos perusti 1928 teollisuus- ja arkkitehtuurikuvauksiin erikoistuneen Foto Roos-ateljeen Helsinkiin, ateljee toimi aluksi Bulevardin varrella ja sitten Rautatientorin varrella Mikonkatu 15 B:ssä lähes 50 vuoden ajan. Ateljeen asiakkaina oli suomalaisia paperi-, metalli-, voimala-, elintarvike- ja kaivosteollisuuden yrityksiä ja Roos teki myös lyhytelokuvia asiakkailleen. Roos palkittiin Grand Prix -palkinnolla Brysselin valokuvanäyttelyssä 1935 ja kultamitalilla Pariisin valokuvanäyttelyssä 1937.[1][4]
Roos oli vuonna 1924 valmistuneen Polyteekkarifilmi-dokumenttielokuvan käsikirjoittajana, kuvaajana ja leikkaajana. Hän ohjasi, tuotti ja kuvasi 1950-luvulla kymmenen lyhytelokuvaa, muun muassa 1953 valmistuneen lyhytelokuvan Kemijokea tutkitaan ja 1956 valmistuneen lyhytelokuvan Vanhaa ja uutta Kuusamoa. Roos oli kuvaajana elokuvissa Helsingin kuuluisin liikemies (1934) ja Dollari-miljoona (1942) sekä valokuvaajana elokuvissa Kyllä kaikki selviää (1926), Kun isä tahtoo... (1935) ja Sininen varjo (1933).[2]
Rafael Roosin poika oli dokumenttivalokuvaaja ja journalisti K. G. Roos.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Maria Faarinen : Uljaat, kauniit koneystävät, Suomen Valokuvataiteen museo
- ↑ a b EloNet : Rafael Roos
- ↑ Rafael Roos ( s. 1895, k. 1972 ) kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi. Viitattu 7.2.2024.
- ↑ Foto Roos Helsingin kaupungin sähkölaitoksen dokumentoijana (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- R. Roos : Muuan pääsiäismatka saaristoon, Suomen Kuvalehti, 14.04.1928, nro 16, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot