RDS-3

RDS-3 Marija (ven. РДС-3 Мари́я, Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi-3) on Neuvostoliitossa kehitelty taktinen ydinase. Se ylitti voimakkuudessaan, mikä oli 41.2 kilotonnia, niin RDS-1:n (22 kT) kuin RDS-2:n (38.3 kT). RDS-3 käytti uudenlaista, levitoivaa rakennetta (ns. Levitated Pit), kuten RDS-2. Siinä sisempi rakenne oli plutoniumia ja ulompi rakenne Uraani-235:ttä, mutta oli uudemman järjestelyn myötä edellistä 100 kg kevyempi. Räjähtävien fissiilien ainesosien välissä oli levitoiva eli kelluva kaasupatja. Pommi räjäytettiin imploosiolla. Asetta testattiin Neuvostoliiton ensimmäisessä ydinaseen ilmapudotuksessa, kun pommi pudotettiin 1951 Tupolev Tu-4 -pommikoneesta. RDS-3 hyväksyttiin 1953 Neuvostoliiton asearsenaaliin. 3 100 kilogrammaa painava ydinase oli myös asennettavissa Tupolev Tu-16:een. Asetta seurasi pian kevyempänä ja monikäyttöisempänä RDS-4 Tatjana.

Strateginen raskas pommikone Tupolev Tu-4 pudotti 18. lokakuuta 1951 Neuvostoliiton ydinkoe nro 3:n.

Lähteet

• https://www.atomicarchive.com/media/photographs/testing/soviet/rds-3-5.html
• https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-3.htm

Aiheesta muualla

• https://www.youtube.com/watch?v=CPof3fQcUwY
• https://www.youtube.com/watch?v=LNsMIx5utGU
• https://www.youtube.com/watch?v=-WnU62VWPw8
• https://twitter.com/atomicarchive/status/1316065771601174530?lang=fi