QF 12 naulan 12 cwt -laivatykki

laivatykki

QF 12 naulan 12 cwt oli 1894 käyttöönotettu kolmen tuuman (76 mm) laivatykki, joka oli palveluskäytössä aina 1900-luvun puoleenväliin saakka. Tykin valmistaja oli Armstrong Whitworth Elswickissä ja sitä käytettiin Britannian kuninkaallisen laivaston ja Britteinsaarilta vientiin valmistetuissa aluksissa. Britanniassa 12 naulaa viittasi ammuksen painoon ja merkintä 12 cwt (massa ilmoitettuna brittiläisinä paunoina 12 × 112 paunaa = 1344 paunaa) putken ja lukon yhteispainoon, mitä käytettiin tietona erottamaan tykki muista 12 naulan tykeistä.

QF 12 naulan 12 cwt
Mikasan tyypin 41 3"/L40 -tykki
Mikasan tyypin 41 3"/L40 -tykki
Aseen tyyppi yksiputkinen laivatykki
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1894-1945
Valtion käytössä  Yhdistynyt kuningaskunta
 Italia
 Japani
Sodissa Toinen buurisota
Boksarikapina
Venäjän-Japanin sota
Ensimmäinen maailmansota
Toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunniteltu 1893
Valmistajat Elswick Ordnance Company
Vickers
Japan Steel Works
Canadian Pacific Railway
Gio. Ansaldo & C.
Tekniset tiedot
Paino 510 kg
Pituus 3,12 m
Piipun pituus 3 m
Tulinopeus 15 laukausta minuutissa
Lähtönopeus 670 m/s
Ampumakulmat 40
Maksimikantama 10740 metriä

Britannian kuninkaallinen laivasto

muokkaa

Mk I- ja Mk II -tykit oli asennettu useimpiin ensimmäisessä maailmansodassa palvelleisiin hävittäjiin ensin pääaseiksi ja myöhemmin apuaseiksi torjumaan sukellus- ja torpedoveneitä. Tykkejä asennettiin aina I-luokkaan saakka. Tykkejä asennettiin myös D- ja E-luokan sukellusveneisiin kansitykeiksi. Tykkejä asennettiin lisäksi Majestic-, Canopus-, Formidable-, London- ja Duncan-luokan sekä viiteen ensimmäiseen King Edward VII -luokan taistelulaivaan torjumaan torpedoveneitä. Risteilijöistä tykillä varustettiin Cressy-, Drake-, Kent-, Eclipse-, Highflyer- ja Challenger-luokkien alukset.[1]

Tykeistä tehtiin viimeinen sotaa edeltänyt tilaus heinäkuussa 1910 ja kun vanhentuneet alukset siirrettiin reserviin jäi tykkejä runsaasti varastoihin. Huhtikuussa 1912 päätettiin tykkien huolto lopettaa. Sodan aikana kuitenkin tykkien tarve kasvoi ja apualuksien aseistamiseksi tykkiä tilattiin jälleen toukokuussa 1915. Niitä poistettiin raskaista sotalaivoista ja ne siirrettiin sluuppien, partioalusten, miinanraivaajien, troolareiden ja muiden alusten aseistukseksi kuten vesilentokoneiden emälaivat HMS Ark Royal ja HMS Pegasus sekä miinalaiva HMS Princess Margaret.[1]

Tykin ilma-ammunnan mahdollistavat versiot asennettiin muun muassa HMS Nairanaan ja HMS Pegasukseen, myöhempiin Hunt-luokan miinanraivaajiin sekä puomialuksiin. 16. marraskuuta 1918 tykkejä oli aluksilla 1321 kappaletta ja lisäksi 21 odotti asentamista.[1]

Valmistusmäärät[1]:

  • Mk I ennen sotaa 1482 kappaletta sekä 44 armeijalle luovutettua, sodan aikana 1147 kappaletta, joista 511 Yhdysvalloissa sekä 46 armeijalle ja siirtomaihin luovutettua
  • Mk II 2010 kappaletta, joista kaikki sodan aikana
  • Mk III 400 Japanissa sodan aikana valmistettua tykkiä

Toisessa maailmansodassa Mk V -tykit, joissa oli yhdestä kappaleesta valettu putki, olivat käytössä saattajilla kuten troolareilla, korveteilla ja osalla hävittäjistä sekä aseistetuilla kauppalaivoilla sekä pinta- että ilma-ammuntoihin sopivana asennuksena.

Italia

muokkaa

Armstrongin valmistamilla 12 naulan tykeillä varustettiin Giuseppe Garibaldi- ja R. Elena -luokkien alukset sekä osa hävittäjistä. Tykkimalli nimettiin Italian laivastossa malliksi 76/40 A 1897 (aiemmin pelkkä 76 A).[2]

Japani

muokkaa

Tykki nimettiin keisarillisen Japanin laivastossa tyypin 41 3 tuuman 40 pituuskaliiperin tykiksi. Se asennettiin useisiin taistelulaivoihin ja risteilijöihin apuaseeksi.

Lähteet

muokkaa
  • Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Friedman, Norman s. 114
  2. Friedman, Norman s. 242