Pythagoralaisista

Pythagoralaisista (m.kreik. Περὶ τῶν Πυθαγορείων, Peri tōn Pythagoreiōn) oli Aristoteleen kirjoittama teos, joka käsitteli nimensä mukaisesti pythagoralaista filosofiaa. Teos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan joitakin katkelmia.[1][2]

Pythagoralaisista
Περὶ τῶν Πυθαγορείων
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristoteles
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 300-luku eaa.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Antiikin lähteet mainitsevat Aristoteleen nimissä vaihtelevasti yhden tai kaksi pythagoralaisuutta käsittelevää teosta. Diogenes Laertioksen Aristoteleen teosluettelossa mainitaan teokset Vastine pythagoralaisille (Πρὸς τοὺς Πυθαγορείους, Pros tūs Pythagoreiūs) ja Pythagoralaisista, joista kumpikin käsitti yhden kirjan.[3] Hesykhios puolestaan mainitsee vain teoksen Pythagoralaisista.[4] Ibn Abi Usaibia ja Aleksanteri Afrodisiaslainen taas mainitsevat kahden kirjan laajuisen pythagoralaisuutta käsittelevän teoksen. Tutkijat ovat arvelleet, että teoksia olisi alun perin ollut kaksi, mutta ne olisi myöhemmin muokattu yhdeksi kaksi kirjaa käsittäväksi teokseksi, jonka myöhemmät kirjailijat tunsivat.[1]

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi jommankumman teoksista mainitsevat ainakin Simplikios ja Themistios.[1] Aristoteles itse viittaa teokseen Metafysiikassaan.[5]

Aristoteles kirjoitti pythagoralaisia käsittelevän teoksen lisäksi myös useita muita teoksia, jotka olivat keskittyneet aiempien filosofien oppeihin. Näistä on säilynyt katkelmia myös kahdesta muusta teoksesta,[1] teoksista Arkhytaan filosofiasta ja Demokritoksesta.

SisältöMuokkaa

Alkuperäinen Pythagoralaisista-teos on ilmeisesti sisältänyt tietoa Pythagoraasta ja pythagoralaisista itsestään sekä näiden koulukuntaan liittyvistä perinteistä ja legendoista, mutta ei niinkään filosofista aineistoa. Vastine pythagoralaisille puolestaan vaikuttaa käsitelleen pythagoralaisia oppeja kriittisesti. Aristoteles käsittelee pythagoralaisuutta kriittisesti myös Metafysiikassaan. Aristoteles ei todennäköisesti käyttänyt kirjallisia lähteitä, mutta hänellä oli käytettävissään paljon suullista tietoa pythagoralaisuudesta.[1]

Teoksesta tunnetaan 17 katkelmaa, jotka ovat säilyneet muiden antiikin aikaisten kirjailijoiden teoksissa. Osan luotettavuus on kuitenkin kyseenalainen, sillä esimerkiksi myöhemmät uusplatonilaiset filosofit sovittivat muiden teoksia melko vapaasti omiin tarkoituksiinsa.[2] Alkuperäisestä Pythagoralaisista-nimisestä teoksesta peräisin olevat katkelmat käsittelevät muun muassa pythagoralaisia symboloita eli Pythagoraan nimiin pantuja suullisia opetuksia. Teoksesta Vastine pythagoralaisille peräisin olevat katkelmat voidaan puolestaan jakaa kahteen ryhmään: ensimmäiseen kuuluvat käsittelevät lukuja ja lukuteoriaa, toiseen kuuluvat kosmologiaa ja tähtitieteellisiä ongelmia.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Philip, J. A.: Aristotle’s Monograph on the Pythagoreans. Transactions and Proceedings of the American Philological Association, 1963, 94. vsk, s. 185–198. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Zanatta, Marcello: ”Sui Pitagorici. Introduzione. Testimonianza. Frammenti”. Teoksessa Aristotele: Frammenti. Opere logighe e filosofiche, s. 297–369. A cura di Marcello Zanatta. Classici greci e latini. BUR, 2010. ISBN 978-88-17-03861-4.
  3. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.25.
  4. Hesykhios: Vita Menagiana.
  5. Aristoteles: Metafysiikka 986a12.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Rose, Valentinus: Aristotelis qui ferebantur librorum Fragmenta ed. 2. Berlin: Teubner, 1870; kolmas painos Leipzig 1886. Teoksen verkkoversio.
  • Ross, W. D.: Aristotelis Fragmenta selecta. Oxford: Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.