Palorypälehappo

kemiallinen yhdiste
(Ohjattu sivulta Pyruvaatti)

Palorypälehappo on alfa-ketohappo, eli siinä on karbonyyliryhmä karboksyylihiilen viereisessä hiilessä. Sitä syntyy elimistön solujen sytosolissa, kun glukoosi hajoaa vaiheittain kahdeksi palorypälehapoksi glykolyysissä. Samalla vapautuu hieman energiaa ATP:n muodossa ja muodostuu pelkistyneitä NADH-molekyylejä, joiden kuljettamien elektronien avulla ATP:ta syntetisoidaan lisää aerobisissa olosuhteissa oksidatiivisessa fosforylaatiossa. Palorypälehapon suoloja, estereitä tai ionimuotoja nimitetään pyruvaateiksi. Elimistön pH:ssa (7,4) palorypälehappo esiintyy pyruvaattina, jonka karboksyyliryhmä on luovuttanut protonin. Mitokondrioissa pyruvaatti prosessoidaan edelleen asetyylikoentsyymi-A:ksi, joka on tärkeä välituote solun energia-aineenvaihdunnassa. Hapen läsnä ollessa eli aerobisessa tilassa asetyylikoentsyymi-A hajotetaan edelleen mitokondriossa monimutkaisessa kemiallisessa prosessissa, sitruunahappokierrossa, jossa syntyy hiilidioksidia ja vettä sekä hapetus–pelkistyskoentsyymejä NADH:ta ja FADH2:ta. Jos happea ei ole riittävästi eli jos olosuhteet ovat anaerobiset, palorypälehappo voi hajota maitohapoksi. Näin tapahtuu myös muun muassa veren punasoluissa, joissa ei ole lainkaan mitokondrioita. Aerobisessa tilassa solut käyttävät muodostuneet elektroninkuljettajat NADH:n ja FADH2:n energian tuotannossaa oksidatiivisessa fosforylaatiossa.

Palorypälehappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-Oksopropaanihappo
CAS-numero 127-17-3
PubChem CID 1060
Ominaisuudet
Molekyylikaava C3H4O3
Moolimassa 88,06 g/mol
Sulamispiste 12 °C
Kiehumispiste 165 °C
Tiheys 1,265 g/cm3
Liukoisuus veteen 1 kg/l (25 °C)[1]

Glukoosin hajotessa palorypälehapoksi Embden–Meyerhofin reittiä syntyy aluksi entsyymitoiminnan vaikutuksesta enolipalorypälehappoa, joka ketonoituu kyseessä olevaksi ketopalorypälehapoksi spontaanisti ilman entsyymivaikutusta.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Pyruvic acid:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
  2. Harold A. Harper: ”13”, Review of Physiological Chemistry, s. 236. (14. painos (1. painos 1939)) Los Altos, Kalifornia: Lange Medical Publications, Kanada, 1973. 0-87041-032-6. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.