Pyörökirkko

Pyörökirkko on pohjakaavaltaan pyöreä kirkko[1]. Kristinuskon alkuaikoina pyörökirkkoja rakennettiin tavallisesti hauta- ja kastekirkoiksi. Keskiajalla Itämeren alueella kehittyi erityinen pyörökirkkojen tyyppi, jykevä ja tornimainen rakennus, joka rakennettiin jumalanpalveluksen lisäksi myös puolustustarkoituksiin. Tällaiset pyörökirkot olivat suosittuja Pohjoismaissa 1000–1100-luvulla, ja niitä on runsaasti Tanskassa, etenkin Bornholmin saarella, jossa niitä on neljä.

Noin vuonna 1150 rakennettu Østerlarsin pyörökirkko Tanskassa.

Pyörökirkkoja on rakennettu Pohjoismaissa myöhemminkin, muun muassa uusklassismin aikaan. Suomen tunnetuimpia pyörökirkkoja on Haminan Pietari-Paavalin kirkko, joka valmistui 1837. Puinen Vimpelin kirkko valmistui 1807.

Katso myösMuokkaa


LähteetMuokkaa

  1. Pyörökirkko Leena Valkeapää, Ulla Salmela, Elina Bonelius, Taidehistorian sanasto, Jyväskylän yliopisto TAIKU/Taidehistoria, 1997.. Viitattu 8.2.2009.
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.