Keskeisrakennus
Keskeisrakennus on symmetrinen rakennus, jonka tilat on ryhmitelty esimerkiksi korotetun keskustan ympärille. Se voi olla pohjamuodoltaan joko pyöreä, neliö tai monikulmainen.[1][2] Tyypillinen keskeisrakennus on keskeiskirkko, joka voi olla suunniteltu esimerkiksi kreikkalaisen ristin muotoon symmetrisesti kupolin ympärille. Renessanssin aikana tällaista muotoa pidettiin täydellisimpänä. Esikuvana oli Rooman Pantheon. Italialainen arkkitehti Andrea Palladio käytti tätä usein suunnittelemissaan rakennuksissa, samoin Alberti. Michelangelon alkuperäinen suunnitelma Vatikaanin Pietarinkirkoksi on hyvä esimerkki keskeiskirkosta (myöhemmät lisäykset tosin muuttivat sen luonnetta).lähde?
Varhaiskristillisellä ajalla rakennettiin roomalaisista mausoleumeista vaikutteita saaneita marttyyri- ja kastekappeleita (baptisterioita). Nämä olivat muodoltaan pyöreitä tai kahdeksankulmaisia. Tämä kirkkotyyppi yleistyi kristikunnan itäosissa ja myöhemmin Bysantin aikaan rakennettiin suuria keskeiskirkkoja.
Lähteet muokkaa
- ↑ Taiteen Pikkujättiläinen, s. 305. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ keskeiskirkko finnica.fi. Arkistoitu 3.11.2004. Viitattu 30.6.2009.