Pyörökaarityyli
Pyörökaarityyli (saks. Rundbogenstil) on 1800-luvulla Saksassa syntynyt historisoiva arkkitehtuurin tyylisuuntaus, joka yhdisteli aineksia varhaiskristillisestä, bysanttilaisesta, normandialaisesta, romaanisesta ja varhaisrenessanssin arkkitehtuurista.[1]
Pyörökaarityylillä on keskeinen asema Ernst Lohrmannin intendenttikauden ajan (1841-65) suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa, ja monet uusgoottilaisiksi nimitetyistä kirkoista ovat paremminkin sen edustajia.[1]
Lähteet
muokkaa- Lukkarinen, Ville: ”Kirkkoarkkitehtuuri 1809–1865”, Ars: Suomen taide 3. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4204-1
Viitteet
muokkaa
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyörökaarityyli.