Pussimuurahaiskarhu
Pussimuurahaiskarhu eli numbatti (Myrmecobius fasciatus) on pussipetojen lahkoon kuuluvan pussimuurahaiskarhujen heimon (Myrmecobiidae) viimeinen elossa oleva edustaja. Aiemmin laajalle levinnyt pussimuurahaiskarhu on nykyään erittäin uhanalainen.
| Pussimuurahaiskarhu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Synnyttävät nisäkkäät Theria |
| Osaluokka: | Pussieläimet Marsupialia |
| Lahko: | Pussipedot Dasyuromorphia |
| Heimo: |
Pussimuurahaiskarhut Myrmecobiidae Waterhouse, 1841 |
| Suku: |
Myrmecobius Waterhouse, 1836 |
| Laji: | fasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmecobius fasciatus |
|
 Pussimuurahaiskarhun levinneisyys. |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tuntomerkit muokkaa
Pussimuurahaiskarhun vartalo on enintään 30 ja häntä 15 senttimetriä pitkä. Painoltaan eläin kasvaa enintään puoleen kiloon. Pussimuurahaiskarhun ominaispiirteitä ovat pitkä kieli, musta raita huulilta korville, kuusi tai seitsemän valkoista raitaa vartalon takaosassa ja tuuhea häntä. Sen turkki on lyhyttä ja karkeaa ja väriltään harmaanruskea tai joskus punertava.
Ravinto muokkaa
Päiväaktiiviset pussimuurahaiskarhut käyttävät suuren osan päivästään ruoan etsimiseen. Ne syövät pääasiassa termiittejä, mutta myös muurahaiset ja muut hyönteiset käyvät ravinnoksi.
Lähteet muokkaa
- ↑ Friend, T. & Burbidge, A.: Myrmecobius fasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.8.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Fauna of Australia: Myrmecobiidae (pdf) (englanniksi)