Punalakkipipilo
Punalakkipipilo (Pipilo chlorurus) on pohjoisamerikkalainen varpuslintu.
Punalakkipipilo | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Sirkkulit Passerellidae |
Suku: | Pipilot Pipilo |
Laji: | chlorurus |
Kaksiosainen nimi | |
Pipilo chlorurus |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on noin 16 cm. Sen höyhenpuku on pääosin harmahtava, siivissä ja pyrstössä on kirkkaanvihreät kuviot, päälaki on tiilenpunainen ja kurkku valkoinen. Nokka on kartiomainen ja päälaen höyhenet nousevat usein töyhdöksi. Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, naaras on väreiltään hieman haileampi. Lintu on käytökseltään alikasvoksessa piilotteleva.
Esiintyminen
muokkaaPunalakkipipilot elävät Yhdysvaltain läntisessä osassa 1,7 miljoonan neliökilometrin laajuisella alueella ja sen populaation koko on noin 4,1 miljoonaa yksilöä. Se on lyhyen matkan muuttolintu, joka talvehtii Yhdysvaltain lounaisimmissa osissa ja Meksikossa.
Elinympäristö
muokkaaLaji asuu tiheissä pensaikoissa, harvemmin yksittäisiä pensaita kasvavalla avomaalla.
Lisääntyminen
muokkaaPunalakkipipilot pesivät tavallisesti kahdesti kesän aikana. Ensimmäiset munapesät tavataan toukokuun alussa ja viimeiset heinä-elokuussa. Pesä on avoin kuppi maassa tai lähellä maanpintaa. Munamäärä on 3–5 ja haudonta-aika noin 12 päivää. Vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 11–14 päivän ikäisinä.
Ravinto
muokkaaLajin ruokavalio koostuu siemenistä, pienistä selkärangattomista, marjoista sekä hedelmistä.
Lähteet
muokkaa- Colorado Sagebrush: A Conservation Assessment and Strategy (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- USGS (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Pipilo chlorurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)