Punakerikääpä
Punakerikääpä (Ceriporia purpurea) on koko Suomessa harvinaisena tavattava kääpälaji. Sitä esiintyy lehtometsissä ja lehtomaisissa kangasmetsissä, isäntäpuita ovat eri lehtipuut. Punakerikääpä on loppulahottaja, joten sen tekemää valkolahoa on vaikea nähdä ja isäntäpuulajia yleensä mahdotonta määrittää tarkasti.[1][2]
| Punakerikääpä | |
|---|---|
 Täysikasvuinen punakerikääpä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Hapalopilaceae |
| Suku: | Kerikäävät Ceriporia |
| Laji: | purpurea |
| Kaksiosainen nimi | |
Käävän yksivuotinen ja alustanmyötäisesti kasvava itiöemä on yleensä pienialainen, vain sormenpainalluksen kokoinen. Tuore itiöemä on sitkeähkö, kuivana se muuttuu hartsimaisen hauraaksi. Usein pillit yltävät reunaan asti, mutta paikoin näkyvissä on pillejä vaaleampi kapeampi reunus. Pillipinta on nuorena kermanvalkea ja kosketuskohdista punertuva, vanhetessaan väri muuttuu okrankeltaisen kautta täysikasvuisen käävän viinin- tai purppuranpunaiseen. Kylmänpunainen väri säilyy käävän kuivuessa. Pillejä mahtuu 3–5 millimetrille. Pohjamalto on vaalea ja pillit nuorella itiöemällä liilat, vanhemmalla purppuranpunaiset. Vertaa lajeihin: viinikääpä, jolla on valkoinen selvä reunus ja erilaiset pillit; helohäivekääpä, joka on mehevämpi, paksumpi ja kuivuessaan kutistuva.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 115-116. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.