Avaa päävalikko

Suomen Punainen Ammattijärjestö

(Ohjattu sivulta Punainen ammattijärjestö)

Punainen ammattijärjestö oli Suomessa vuosina 1931–1934 toiminut Suomen kommunistisen puolueen johtama salainen maanlaajuinen ammattijärjestö.

Punainen ammattijärjestö perustettiin kesällä 1931 sen jälkeen, kun viranomaiset olivat edellisenä vuonna lakkauttaneet kommunistien liittolaisineen hallitseman Suomen Ammattijärjestön. Kommunistit eivät suostuneet liittymään sosiaalidemokraattien lokakuussa 1930 perustamaan Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon. Valtaosa SAJ:n jäsenistä jäi SAK:n ulkopuolelle, mutta myös Punainen ammattijärjestö jäi pieneksi eikä SKP pystynyt sen avulla saamaan uusia kannattajia.[1] Punaisen ammattijärjestön jäsenmäärä jäi jopa pienemmäksi kuin SKP:n.[2]

Punaisen ammattijärjestön perustamiseen vaikutti SAJ:n lakkauttamisen lisäksi Kommunistisen internationaalin jyrkentynyt politiikka.[1] Komintern-johtoinen Punainen ammattiyhdistysinternationaali (Profintern), johon uusi ammattijärjestö liittyi,[2] suhtautui tuolloin varsin kielteisesti yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa. Punainen ammattijärjestö lakkautettiin vähitellen, kun Komintern luopui "kolmannen kauden" ohjelmastaan kansanrintama-politiikan hyväksi. Elokuussa 1933 SKP:n keskuskomitea päätti Kominternin linjaa seuraten kehottaa kannattajiaan liittymään sosiaalidemokraattien hallitsemiin ammattijärjestöihin ja Punainen ammattijärjestö lakkautettiin heinäkuussa 1934.[1]

Punaisen ammattijärjestön järjestörakenne noudatteli SKP:n toimintamallia. Myös ammattijärjestön toiminnan perusyksikkö oli kolmihenkinen solu.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola & Tauno Saarela (toim.): "Kallis toveri Stalin" Komintern ja Suomi (Edita 2002), s. 48–49.
  2. a b Anthony F. Upton: Kommunismi Suomessa (Kirjayhtymä 1970), s. 110.
  3. Tuija Vanamo & Jouko Grönholm: Punaiset liput. SKP:n Turun piirijärjestön historia (SKP:n Turun piirijärjestö 1977), s. 73.