Puikkosammal
sarvisammallaji
Puikkosammal (Phaeoceros carolinianus) on puikkosammalten sukuun kuuluva sarvisammallaji. Kasvilaji on Suomesta hävinnyt, mutta uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa luokiteltu toistaiseksi äärimmäisen uhanalaiseksi.[3]
| Puikkosammal | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Ryhmä: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Sarvisammalet Anthocerophyta |
| Luokka: | Sarvisammalet Anthocerotopsida |
| Lahko: | Sarvisammalet Anthocerotales |
| Heimo: | Sarvisammalet Anthocerotaceae |
| Suku: | Puikkosammalet Phaeoceros |
| Laji: | carolinianus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Puikkosammal kasvaa pienehköinä (<2 cm) ruusukkeina. Sen voi sekoittaa sarvisammaleen tai röyhelösammaleen. Puikkosammalen sisällä kasvaa sinimollus (Nostoc) -syanobakteeria, joka näkyy tummina pisteinä. Puikkomainen itiöpesäke on kärkiosastaan keltainen.[4]
Levinneisyys muokkaa
Puikkosammalta kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, lauhkealla ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Suomessa sitä on tavattu vain yhdellä paikalla Helsingin Kumpulassa vuonna 1876.
Elinympäristö muokkaa
Puikkosammal kasvaa paljaalla kostealla maalla. Se ei pidä kalkkipitoisista paikoista.
Lähteet muokkaa
- ↑ Schnyder, N., Bisang, I., Caspari, S., Hedenäs, L., Hodgetts, N., Kiebacher, T., Kučera, J., Ştefănuţ, S. & Vana, J.: Phaeoceros carolinianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1153-4 (PDF), painetussa muodossa ISBN 952-11-1152-6 (nid.). Teoksen verkkoversio.
- ↑ Puikkosammal – Phaeoceros carolinianus Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 14.4.2024.
- ↑ Laaka-Lindberg, S.: Phaeoceros carolinianus - hävinnyt. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6. Teoksen verkkoversio.