Puhdistusvala on 1734–1948 Suomessa käytössä ollut oikeuden edessä annettu juhlallinen vakuutus, jonka avulla vastaaja tai syytetty saattoi kumota kantajan tai syyttäjän kanteen. Jos vastaaja kieltäytyi puhdistusvalasta tai ei saapunut oikeuden istuntoon, katsoi oikeus kantajan tai syyttäjän vaatimuksen toteennäytetyksi. Jos vastaaja teki valan, oikeus hylkäsi kanteen tai syytteen.[1] Puhdistusvalan sijalle tuli totuusvakuutus. Ruotsissakin puhdistusvala poistettiin 1948.[2]

Puhdistusvalasta säädettiin oikeudenkäymiskaaressa (17:30–31). Sen mukaan vastaajan tai syytetyn määräsi puhdistusvalalle tuomari, mutta vain hätätilassa ja silloin kun totuutta ei muutoin saatu selville. Puhdistusvalalle ei saanut tuomita rikoksesta, joka koski ihmishenkeä. Puhdistusvalalle tuomittu sai miettiä valan tekoa tai tekemättä jättämistä maaseudulla seuraavaan oikeuden istuntoon ja kaupungissa enintään kuukauden. Jos hän pystyi osoittamaan laillisen esteen, antoi oikeus hänelle uuden määräajan.

LähteetMuokkaa

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  2. Bonniers lexikon, Albert Bonniers förlag 1967