Puhdistusmenot
Puhdistusmenot (m.kreik. Καθαρμοί, Katharmoi)[1] oli Empedokleen kirjoittama filosofis-uskonnollinen teos. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan myöhempien kirjailijoiden teoksissa säilyneitä katkelmia.[2][3]
| Puhdistusmenot | |
|---|---|
| Καθαρμοί | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Empedokles |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | 400-luku eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Antiikin lähteet mainitsevat Puhdistusmenot Empedokleen toisena teoksena luonnonfilosofiaa käsitelleen teoksen Luonnosta ohella. Empedokleelta säilyneitä katkelmia on pyritty lajittelemaan näiden kahden nimekkeen alle. Monet nykytutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, että Empedokles olisi todellisuudessa kirjoittanut kaksi sisällöltään ja ajatusmaailmaltaan niin erilaista teosta. Siksi he ovat ajatelleet, että Empedokles olisi todellisuudessa kirjoittanut vain yhden teoksen, jota on kutsuttu kahdella eri nimellä, ja kaikki häneltä säilyneet katkelmat olisivat todellisuudessa sovitettavissa sen osiksi. Puhdistusmenojen osiksi aiemmin ajateltuja katkelmia on pyritty sijoittamaan muun muassa teoksen Luonnosta esipuheeksi. Tulkinta ei kuitenkaan ole saavuttanut yleistä hyväksyntää.[2][3]
Empedokleen teos oli runomuotoinen. Sisällöltään se on Empedokleen kotikaupungin Akragaan asukkaille osoitettu julkinen julistus, joka käsittelee psykologiaa sekä uskonnollisia puhdistusmenoja ja muita rituaaleja. Empedokles oli kotikaupunkinsa asukkaiden parissa ja myös matkoillaan suuresti kunnioitettu, ja se näkyy teoksen tyylissä ja sisällössä: Empedokles kertoo saaneensa jumalankaltaista kohtelua ja ihmisten parveilleen hänen ympärillään ennustusten ja taudeista parantumisen toivossa. Empedokles mainitsee myös oman sielunvaelluksensa läpi erilaisten elämänmuotojen.[2]
Empodokles esittää myös kuvauksen muinaisesta kulta-ajasta, jolloin hallitsijana ei ollut yleisen kreikkalaisen ajatusmaailman mukaisesti Kronos vaan Afrodite (Kypris), joka hallitsi rakkauden kautta. Tuolloin ei ollut väkivaltaa eikä eläimiä surmattu eläinuhrien vuoksi. Empedokles vastusti elävien olentojen tappamista sielunvaellusajatuksensa vuoksi ja kehotti Akragaan asukkaita luopumaan sellaisista uhreista.[2]
Empedokleen kosmisessa järjestyksessä kulta-ajalle tuli kuitenkin päätös kun rakkaudelle vastakkainen voima, riita, sai vallan. Tämän seurauksena daimonit, jumalhenget, ovat syntyneet ihmisiksi ja saaneet alkuaineista koostuvan olomuodon. Ne kuolevat ihmisinä useita kertoja, mutta lopulta näistä ihmisistä tulee jälleen kuolemattomia jumalia. Viimeinen vaihe ennen jumalaksi tulemista on olomuoto ennuspappina, kiertelevänä laulajana tai parantajana.[2]
Diogenes Laertioksen mukaan Kleomenes-niminen rapsodi esitti runon kerran Olympiassa.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit VIII.77.
- ↑ a b c d e Wright, M. R.: ”Empedocles”. Teoksessa Taylor, C. C. W.: From the Beginning to Plato: Routledge History of Philosophy, s. 175–177, 197–205. (Routledge History of Philosophy, osa I) Routledge, 2003. ISBN 0415308739
- ↑ a b Mansfeld, J.: A Lost Manuscript of Empedocles’ ”Katharmoi”. Mnemosyne, Feb., 1994, Fourth Series 47. vsk, nro 1, s. 79–82. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ DL VIII.63.
Kirjallisuutta
muokkaa- Empedocles & Zafiropulo, Jean: Katharmoi. A. Tallone, 1954.