Portti ikuisuuteen

vuoden 1981 elokuva

Portti ikuisuuteen (engl. Heaven's Gate) on vuonna 1981 julkaistu lännenelokuva, joka perustuu vuonna 1890 Wyomingissa sattuneeseen Johnsonin piirikunnan selkkaukseen suurmaanomistajien ja eurooppalaisten siirtolaisten välillä. Elokuvan pääosia esittävät muun muassa Kris Kristofferson, Christopher Walken, Isabelle Huppert, Jeff Bridges, John Hurt, Sam Waterston, Brad Dourif, Joseph Cotten, Paul Koslo ja Geoffrey Lewis. Terry O'Quinn, Mickey Rourke, Tom Noonan ja Willem Dafoe tekevät pienen roolin elokuvassa. Elokuvan on ohjannut Michael Cimino.

Portti ikuisuuteen
Heaven's Gate
Elokuvan suomalaisjuliste
Elokuvan suomalaisjuliste
Ohjaaja Michael Cimino
Käsikirjoittaja Michael Cimino
Tuottaja Joann Carelli
Säveltäjä David Mansfield
Kuvaaja Vilmos Zsigmond
Leikkaaja Lisa Fruchtman
Tuotantosuunnittelija Tambi Larsen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Partisan Productions
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta 1980
Kesto 149 minuuttia
151 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva ylitti tuotantobudjettinsa lähes nelinkertaisesti, teki jättimäiset yli 40 miljoonan dollarin tappiot ja sai Razzie-palkinnon huonoimmasta ohjauksesta.

Näyttelijät muokkaa

 Kris Kristofferson  sheriffi James ”Jim” Averill  
 Isabelle Huppert  Ella Watson  
 Christopher Walken  Nathan ”Nate” Champion  
 John Hurt  William ”Billy” Irvine  
 Sam Waterston  Frank Canton  
 Jeff Bridges  John L. Bridges  
 Brad Dourif  Eggleston  
 Richard Masur  Cully  
 Ronnie Hawkins  majuri Wolcott  
 Paul Koslo  pormestari Charlie Lezak  
 Geoffrey Lewis  metsästäjä Fred  
 Tom Noonan  Jake  
 Joseph Cotten  yliopiston teologi  
 Terry O’Quinn  kapteeni Minardi  
 Mickey Rourke  Nick  
 David Mansfield  viulunsoittaja  

Tuotanto muokkaa

Ohjaaja Michael Cimino oli fanaattinen yksityiskohtien suhteen. Esimerkiksi hänen tarkkojen ohjeittensa mukaan rakennettu katu oli purettava ja rakennettava uudelleen, koska se "ei näyttänyt oikeanlaiselta". Kyseisen kadun piti olla kuusi jalkaa (n. 180 cm) leveämpi. Lavasterakentajien pomo kertoi, että olisi halvempaa purkaa toinen puoli ja siirtää sitä kuusi jalkaa sivullepäin, mutta Cimino vaati, että kadun molemmat puolet puretaan, siirretään kolme jalkaa sivullepäin ja kootaan sitten uudelleen.[1]

Kokonainen puu kaadettiin, sahattiin palasiksi ja siirrettiin sisäpihalle Oxfordiin Atlantin toiselle puolelle, jossa kuvattiin filmin alussa vuoteen 1870 sijoittuva valmistumiskohtaus, koska Yhdysvalloissa sijaitseva Harvardin yliopisto oli kieltänyt kuvaamisen alueellaan, johtuen osittain Ciminon kohtuuttomista kuvauspaikalle asettamista vaatimuksista.[2][3] Cimino rakennutti myös maanalaisen kastelujärjestelmän paikalle, jossa suuri taistelukohtaus kuvattiin preerialla, jotta ruoho pysyisi vihreänä ja kontrastina punaiselle värille.[4]

Cimino kuvasi yli 1,3 miljoonaa jalkaa (400 000 metriä eli lähes 220 tuntia) filmimateriaalia, mikä maksoi studiolle noin 200 000 dollaria päivässä palkkoina (720 000 dollaria vuoden 2022 rahassa), kuvauspaikkojen vuokrina ja näyttelijöiden palkkioina.[5] Vitsailtiin, että Cimino halusi ylittää Francis Ford Coppolan tekemän ennätyksen, joka kuvasi miljoona jalkaa kuvamateriaalia Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaansa (1979).[6]

Ciminon pakkomielteinen käytös toi hänelle lempinimen "ajatolla". Tuotanto jäi aikataulusta jälkeen ja huhuttiin että Cimino vaati jopa 50 otosta yksittäisistä kohtauksista ja viivytti kuvaamista, kunnes hänen mielensä mukainen pilvi ilmestyi taivaalle.[7]

Arvioita muokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen näkee Portin ikuisuuteen kunnianhimoisen avarana ja eeppisenä balladina, jota vaivaavat vain hätävarjelun liioitteluksi yltyneet monet leikkausversiot. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[8]

Tappiot ja sen jälkivaikutukset muokkaa

Ensi-iltansa jälkeen marraskuussa 1980 Portti ikuisuuteen sai täystyrmäyksen kriitikoilta, mikä sai levittäjäyhtiö United Artistsin vetämään elokuvan pois teattereista. Huhtikuussa 1981 elokuvasta julkaistiin lyhennetty, uudelleenleikattu versio. Se epäonnistui taloudellisesti ja tuotti vain 3,5 miljoonaa dollaria 44 miljoonan dollarin tuotantobudjetista (alkuperäinen tuontantobudjetti oli noin 11,7 miljoonaa dollaria) sekä tuomittiin myöhemmin yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista.[9] Joidenkin elokuvahistorioitsijoiden, kuten Peter Biskindin mukaan, elokuvan taloudellinen epäonnistuminen johti ohjaajavetoisen elokuvatuotannon katoamiseen amerikkalaisesta elokuvateollisuudesta, mikä johti paluuseen vahvaan studioitten käyttämään kontrolliin.[10]

Julkaisemisen jälkeisten vuosikymmenten aikana yleinen arvio Portti ikuisuudesta on kuitenkin muuttunut suopeammaksi.[11] Vuoden 1981 uusintaleikkausta on luonnehdittu "yhdeksi elokuvahistorian suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista", kun taas myöhemmät leikkausversiot ovat saaneet kriitikoilta kiitosta.[12] Vuonna 2015 BBC Culture sijoitti Portti ikuisuuteen sijalle 98 kaikkien aikojen 100 parhaan amerikkalaisen elokuvan luettelossaan.[13]

Lähteet muokkaa

  1. Molloy, Mick & Wrathall, John: Movie Idols. Sterling Publishing Company, Inc., 2006. ISBN 9781402736742.
  2. Cochrane, John: "A Hollywood Elegy: Revisiting Heaven's Gate", 21.5.2013.
  3. "Heaven's Gate". Hertford College, University of Oxford. University of Oxford. Arkistoitu 16.1.2022.
  4. The Second Coming of ‘Heaven’s Gate’. The New York Times, 13.7.2017
  5. Prince, Stephen: A New Pot of Gold: Hollywood Under the Electronic Rainbow, 1980-1989. University of California Press, 2002, s. 35. ISBN 9780520232662. michael cimino shot more than 1.3 million feet.
  6. Robey, Tim: "Heaven's Gate: the bomb that almost destroyed Hollywood". The Daily Telegraph, 19.7.2013. Arkistoitu 12.1.2022.
  7. Bukszpan, Daniel: "The 15 Biggest Box Office Bombs -> Heaven's Gate #8". CNBC, 20.3.2012.
  8. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  9. Queenan, Joe: "From hell". The Guardian, 20. maaliskuuta 2008.
  10. Biskind, Peter: Easy Riders, Raging Bulls: How the Sex-Drugs-and-Rock-'n'-Roll Generation Saved Hollywood. New York City: Simon & Schuster, 1998. ISBN 0-684-80996-6. Ss. 401–403.
  11. Epstein, Michael: Final Cut: The Making and Unmaking of Heaven's Gate (television). Viewfinder Productions, 2004.
  12. Hoyle, Ben: "Heaven's Gate: Box Office Turkey That Sank a Studio Is a Modern Masterpiece". The Times, 1. lokakuuta 2012, s. 4.
  13. "The 100 greatest American films". BBC Culture, 20.7.2015.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.