Poikkeavuusnegatiivisuus

MMN-vaste.png

Poikkeavuusnegatiivisuus eli Mismatch negativity (MMN) on aivosähkökäyrästä saatava tapahtumasidonnainen vaste. MMN-vaste syntyy, kun koehenkilölle esitetään tavanomaisesta aistiärsykkeestä poikkeava ärsyke. Vaste syntyy automaattisesti, eli poikkeavaa ärsykettä ei tarvitse tiedostaa[1]. Poikkeavuusnegatiivisuuden avulla voidaankin tutkia yleisesti aisti- ja havaintojärjestelmien toimintaa, mutta myös korkeamman tason toimintoja, esimerkiksi kielen prosessointia tai yksilön tietoisuuden tasoa. 

MMN-vasteen syntyminen edellyttää, että ihmisen muistiin on muodostunut representaatio tyypillisestä vasteesta[1]. Koetilanteessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koehenkilölle toistetaan ensin yhtä taajuutta monta kertaa. Tämän jälkeen taajuutta muutetaan, mistä syntyy poikkeava negatiivinen vaste. Toisaalta poikkeavuusnegatiivisuusvaste saadaan myös pidemmällä aikavälillä opituista seikoista, sillä vaste saadaan myös, kun koehenkilöille esitetään kieliopin vastaisia lauserakenteita[1].

Vaikka MMN viittaa erityisesti aivosähkökäyrästä saatavaan poikkeavaan negatiiviseen vasteeseen, voidaan myös muilla kuvantamismenetelmillä, kuten toiminnallisella magneettikuvauksella, aivomagneettikäyrällä ja PET-kuvauksella, mitata vastaavia signaaleja[1].  Nämä signaalit ovat luonteeltaan ensisijaisesti biomarkkereita, eivätkä sinänsä välttämättä heijasta mitään tarkkarajaista fysiologista prosessia, ainakaan yksittäisestä kohdasta mitattuna. Myöhemmin on mittaamalla poikkeavuusvasteita laajemmalta alueelta voitu esittää karkeita malleja siitä, miten poikkeavan ärsykkeen tunnistaminen voisi aivoissa tapahtua. Mitatun MMN-vasteen ajatellaankin heijastavan laajojen, melko huonosti tunnettujen hermoverkkojen toimintaa.[2][3]

Historia ja tutkimusMuokkaa

Akatemiaprofessori Risto Näätänen löysi kuulojärjestelmän MMN-aallon aivosähkökäyrästä 1970-luvulla.

MMN-aalto on ollut käänteentekevä aivojen tiedonkäsittelyn lainalaisuuksien tuntemisessa, ja siitä on tullut maailman neurotieteilijöiden laajasti käyttämä tutkimusmenetelmä.

Kansainvälinen MMN-konferenssi järjestetään kolmen vuoden välein[4][5].

SovelluksetMuokkaa

NeurolingvistiikkaMuokkaa

Poikkeavuusnegatiivisuusvasteen avulla on saatu selville, että jo sikiöt oppivat puhutun kielen piirteitä, sillä he osaavat synnyttyään erottaa sikiövaiheessa soitettuja, tuttuja äänteitä vieraista äänteistä[6].

Kliiniset sovelluksetMuokkaa

Poikkeavuusnegatiivisuusvasteen käyttöä tutkitaan monien erilaisten aivoperäisten häiriöiden diagnosointiin. Sen avulla voitaisiin esimerkiksi määritellä potilaan tietoisuuden tasoa ja ennustaa, miten potilas toipuu koomasta[7].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d R. Näätänen, P. Paavilainen, T. Rinne, K. Alho: The mismatch negativity (MMN) in basic research of central auditory processing: A review. Clinical Neurophysiology, {{{Vuosi}}}, nro 12, s. 2544–2590. doi:10.1016/j.clinph.2007.04.026. Artikkelin verkkoversio.
  2. Kaitlin Fitzgerald, Juanita Todd: Making Sense of Mismatch Negativity. Frontiers in Psychiatry, 2020, 11. vsk. doi:10.3389/fpsyt.2020.00468/full. ISSN 1664-0640. Artikkelin verkkoversio.
  3. K. Alho: Cerebral generators of mismatch negativity (MMN) and its magnetic counterpart (MMNm) elicited by sound changes. Ear and Hearing, 1995-02, 16. vsk, nro 1, s. 38–51. PubMed:7774768. doi:10.1097/00003446-199502000-00004. ISSN 0196-0202. Artikkelin verkkoversio.
  4. What is the MMN2018 conference? | University of Helsinki University of Helsinki. 2.7.2017. Viitattu 18.10.2017. (englanniksi)
  5. Elyse S. Sussman, Valerie L. Shafer: New Perspectives on the Mismatch Negativity (MMN) Component: An Evolving Tool in Cognitive Neuroscience. Brain Topography, 1.7.2014, nro 4, s. 425–427. doi:10.1007/s10548-014-0381-7. ISSN 0896-0267. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Eino Partanen, Teija Kujala, Risto Näätänen, Auli Liitola, Anke Sambeth, Minna Huotilainen: Learning-induced neural plasticity of speech processing before birth. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 10.9.2013, nro 37, s. 15145–15150. PubMed:23980148. doi:10.1073/pnas.1302159110. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  7. Dominique Morlet, Catherine Fischer: MMN and Novelty P3 in Coma and Other Altered States of Consciousness: A Review. Brain Topography, 1.7.2014, nro 4, s. 467–479. doi:10.1007/s10548-013-0335-5. ISSN 0896-0267. Artikkelin verkkoversio. en
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.