Malarialoisiot
Malarialoisiot[1][2] (Plasmodium) on itiöeläimiin kuuluva yksisoluisten loiseliöiden suku, johon kuuluu yli 200 lajia ja niiden alalajeja. Malarialoision infektio aiheuttaa malariaa. Ihmisten lisäksi malarialoisiot voivat infektoida muita kädellisiä, nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita. Esimerkiksi lintuja infektoivia plasmodiumlajeja on yli 150.[3] Kaikilla suvun lajeilla on 14 kromosomia, yksi mitokondrio ja yksi plastidi.
| Malarialoisiot | |
|---|---|
 Plasmodium falciparum veren sivelyvalmisteessa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Chromalveolata |
| Kaari: | Alveolata |
| Alakaari: | Itiöeläimet Apicomplexa |
| Luokka: | Aconoidasida |
| Lahko: | Haemosporida |
| Heimo: | Plasmodiidae |
| Suku: |
Malarialoisiot Plasmodium Marchiafava & Celli, 1885 |
| Katso myös | |
Ihmisen malariaa aiheuttaa yleisimmin neljä malarialoisiolajia: Plasmodium falciparum, Plasmodium vivax, Plasmodium ovale ja Plasmodium malariae. Myös apinan malarialoisiolajin P. knowlesin on kuvattu harvoin aiheuttaneen malarian ihmiselle. Ihmisen malarialoisten vektorina toimivat naaras horkkahyttyset (Anopheles), joiden pistosta malarialoisio siirtyy ihmisen elimistöön.[4]
Malarialoisiot voidaan tunnistaa verestä valomikroskoopin avulla. Joissain injektioissa loisioiden määrä on niin pieni, ettei se ole havaittavissa mikroskoopista. Infektio voidaan kuitenkin havaita verestä polymeraasiketjureaktio- (PCR) tai entsyymivälitteisen immunosorbenttimääritys (ELISA)-tekniikan avulla.[5]
Tartunta
muokkaaPlasmodium-loision replikaatio tapahtuu vektoreiden avulla. Kun loisiota kantava hyttynen puree ihmistä, sporotsoiitti-itiöitä injektoituu ihmisen elimistöön. Itiöt kulkevat maksaan, missä ne replikoituvat ja kypsyvät schizonteiksi ja merotsoiiteiksi. Merotsoiitit puhkeavat maksasoluista verenkiertoon ja infektoivat punasoluja, aiheuttaen malariaa. Osa loisista kehittyy kantasukusoluiksi (gametosyytti), jotka tunkeutuvat uuteen hyttyseen tämän veriaterian aikana. Uusi hyttynen voi levittää loisen seuraavaan ihmiseen pistoksen avulla.[5]
Elinkierto hyttysessä
muokkaaHyttyseen veriaterian yhteydessä tunkeutuvat kantasukusolut eli gametosyytit kokevat monta muodonmuutosta hyttysisäntänsä suolistossa. Perimältään koirasgametosyytit läpikäyvät kolmenkertaisen DNA:n monistumisen, jonka yhteydessä gametosyytti myös jakautuu kahdeksaksi liikkumiskykyiseksi mikrogameetiksi. Mikrogameetti muistuttaa etäisesti ulkonäöltään siittiötä ja etsii aktiivisesti hedelmöitettävää naarasgameettia. Hedelmöittymisessä sukusolut yhdistyvät tsygootiksi, joka seuraavaksi monistaa DNA:nsa ja jakautuu meioottisesti. Tsygootti kehittyy edelleen liikkumiskykyiseksi ookineetiksi, joka tunkeutuu hyttysen suolistoepiteelin alle. Epiteelin alle loinen tunkeutuu noin 24 tunnin kuluessa alkuperäisestä tartunnasta. Suolen seinämän alainen kehitys (ookysta) kestää jopa 16 päivää, minkä aikana loismäärä moninkertaistuu. Keskimäärin 2000 sporozoiittia purkaantuu kypsästä ookystasta kehitysvaiheen lopuksi ja vaeltaa hyttysen sylkirauhasiin odottamaan seuraavaa veriateriaa ja pääsyä uuteen isäntään (selkärankainen)[6].
Historia
muokkaaRanskalainen lääkäri Charles Louis Alphonse Laveran löysi vuonna 1880 malariapotilaiden verestä loisia, jotka hän pystyi osoittamaan sairauden aiheuttajiksi. Hän sai työstään malarian ja trypanosomiaasin parissa lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1907. Italialaiset tutkijat Giovanni Battista Grassi, Amico Bignami, Giuseppe Bastianelli, Angelo Celli, Camillo Golgi ja Ettore Marchiafava osoittivat malarian olevan veren kautta tarttuva loistauti, jonka vektorina ihmisillä toimi Anopheles-suvun hyttynen. Celli ja Marchiafava antoivat vuonna 1885 tutkimalleen malarialoissuvulle nimen Plasmodium. Brittiläinen lääkäri Ronald Ross kuvasi vuonna 1897 lintumalarian aiheuttajan Plasmodium relictumin kiertokulun hyttysestä lintuun. Myös hän sai työstään lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1902.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Malarialoisiot Finto: YSO – Yleinen suomalainen ontologia. Viitattu 25.1.2021.
- ↑ Malarialoisiot Tieteen termipankki. Viitattu 25.1.2021.
- ↑ Gediminas Valkiunas: Avian Malaria Parasites and other Haemosporidia. Boca Raton: CRC Press, 11.3.2014. ISBN 978-0-429-21242-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.12.2023).
- ↑ Kainulainen, K., Siikamäki, H.: Malarian tartunta, taudinkuva ja diagnoosi 12.9.2013. Matkailijan terveysopas. Viitattu 18.11.2015.
- ↑ a b About Malaria www.jenner.ac.uk. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Andrew H. Lee, Lorraine S. Symington, David A. Fidock: DNA repair mechanisms and their biological roles in the malaria parasite Plasmodium falciparum. Microbiology and molecular biology reviews: MMBR, 2014-09, 78. vsk, nro 3, s. 469–486. PubMed:25184562 doi:10.1128/MMBR.00059-13 ISSN 1098-5557 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Francis EG Cox: History of the discovery of the malaria parasites and their vectors. Parasit Vectors., 2010, nro 3. PMC2825508 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2015.