Pitsinnyplääjä

vuoden 1977 elokuva

Pitsinnyplääjä (La Dentellière) on sveitsiläisen Claude Gorettan ohjaama ranskankielinen draamaelokuva vuodelta 1977. Nuoren naisen mielen järkkymisestä kertova elokuva oli Isabelle Huppertin läpimurtorooli. Tarina perustuu Pascal Lainén samannimiseen romaaniin, josta kirjailija ja ohjaaja laativat yhdessä elokuvan käsikirjoituksen.[1]

Pitsinnyplääjä
La Dentellière
La Dentelliere elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Claude Goretta
Käsikirjoittaja Claude Goretta, Pascal Lainé
Perustuu Pascal Lainén romaaniin
Säveltäjä Pierre Jansen
Kuvaaja Jean Boffety
Leikkaaja Joële van Effenterre
Pääosat Isabelle Huppert, Yves Beneyton, Florence Giorgietti, Annemarie Düringer
Valmistustiedot
Valmistusmaa Sveitsi, Ranska, Saksan liittotasavalta
Tuotantoyhtiö Citel Films, Action Films, France 3 Cinéma, Janus Filmproduktion
Ensi-ilta 1977
Kesto 107 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Ujo ja viaton Pomme (Huppert) on töissä kauneussalongissa, asuu äitinsä (Annemarie Düringer) kanssa eikä juuri käy ulkona. Lomamatkalla Normandiassa hän tapaa kielitiedettä opiskelevan François'n (Yves Beneyton). He muuttavat asumaan yhteen, mutta taustojen erilaisuus aiheuttaa vaikeuksia parisuhteelle. Hauraan Pommen mieli murtuu, ja komediallisena alkanut elokuva saa yhä tummempia sävyjä.[2]

RooleissaMuokkaa

 Isabelle Huppert  Pomme, Béatrice  
 Yves Beneyton  François Beligne  
 Florence Giorgetti  Marylène Thorent  
 Annemarie Düringer  Pommen äiti  
 Michel de Ré  Gérard  
 Renata Schroeter  Marianne  
 Jean Obé  herra Beligne  

VastaanottoMuokkaa

Pitsinnyplääjä sai Cannesin elokuvajuhlilla ekumeenisen tuomariston palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Se sai myös parhaan elokuvan César-ehdokkuuden.

Vuonna 1977 ensi-iltansa saaneen Pitsinnyplääjän toi Suomen teattereihin Kino-Filmin Aili Kannel. Ensi-ilta järjestettiin Helsingin Liisankadun elokuvateatteri Aulassa 16. syyskuuta 1977. Elokuvasta tuli Suomessa melkoinen menestys: vuonna 1977 se oli 106 356 katsojallaan vuoden 17. suosituin.[3] Sen suosion myötä elokuvateattereihin ja -kerhoihin tuotiin muitakin Claude Gorettan ohjaustöitä sekä toisen sveitsiläisohjaajan, Alain Tannerin elokuvia.[4][5]

ArvioitaMuokkaa

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen pitää Pitsinnyplääjää intiimisti eläytyvänä ja kauniina kuvauksena toisten armoille jättäytyvän hauraan ihmisen kohtalosta määrätietoisten maailmassa. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. Fränti, Mikael: Ihastuttava Isabelle Huppert on huippuroolissaan Gorettan Pitsinnyplääjässä, Helsingin Sanomat, ei päiväystä, julkaistu yksityissivustolla. Viitattu 3.11.2016.
  3. Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 3.11.2016.
  4. Elokuvieni mestariteokset 81: Pitsinnyplääjä, Mikael Fräntin blogi 5.3.2011. Viitattu 3.11.2016.
  5. Pitsinnyplääjä Elonetissä, Esitystiedot.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Waarala, Hannu: ”Beatricen oleminen ja aika”, essee elokuvasta, Filmihullu 4/2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa