Pitkä-Piena
Pitkä-Piena (myös Pitkä Piena tai Pitkäpiena) on suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä hahmo, joka tunnetaan erityisesti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Vastaava tarina tunnetaan myös muualla Pohjoismaissa sekä Virossa ja Pohjois-Saksassa. Suomessa se liitetään yleensä Vehmaan kirkkoon. Pitkä-Piena on kolme morsiantaan surmannut nuorukainen, joka kuoltuaan ei pysy haudassaan, vaan ilmestyi Vehmaan kirkolle. Kirkon eteläpuolisen eteisen seinässä on pitkä ja kapea komero, jossa Pitkä-Pienan kerrottiin seisseen anteeksiantoa kerjäämässä.[1][2]
Vehmaan pitäjän Hollarista kotoisin ollut nuorukainen sai kolme tyttöä rakastumaan itseensä, jotka hän myöhemmin poltti elävältä lukitsemalla heidät morsiussaunaan ja sytyttämällä rakennuksen. Pyhäinpäivänä nuorukainen löytettiin kotoaan mystisensti kuolleena ja haudattiin. Kuitenkin jo seuraavana päivänä lukkari tapasi hänet seisomasta käärinliinoissaan kirkon porstuasta. Sama toistui vuosikausia vaikka nuorukainen haudattiin kerta toisensa jälkeen uudestaan. Lopulta kuivunut ruumis sai paikallisista nimen Pitkä-Piena, koska se muistutti pienaa. Vuosiea myöhemmin seurakunnan uusi kirkkoherra pyysi jouluiltana Pitkä-Pienan nähdäkseen. Piika suostui maksua vastaan hakemaan ruumiin pappilaan, jossa jouluvieraat pällistelivät sitä aikansa. Piian viedessä Pienaa takaisiin hautausmaalle heräsi tämä henkiin ja käski piikaa menemään kirkkoon, jossa hän tapaisi kolme morsianta. Piena kehotti piikaa pyytämään heiltä anteeksiantoa, johon nämä suostuivat vasta kolmannella kerralla. Tämän jälkeen Piena palasi lopullisesti hautaansa.[3] Tarinan joissakin toisinnoissa puhutaan myös papin manauksesta.[2] Eräässä versiossa taas Pitkä-Piena poltaa jouluna elävältä rakastettunsa Rannan-Pirkon ja tämän kaksi sisarta.[4]
Katolisena aikana tarinaa kerrottiin myös kirkossa varoittavana esimerkkinä.[2] Se on julkaistu muun muassa vuonna 1856 ilmestyneessä kirjasessa Kirkonwäki ja Pitkä Piena.[1] Tarinasta on olemassa myös Zachris Topeliuksen versio.[5]
Kirjallisuutta muokkaa
- Kirkonwäki ja Pitkä Piena : kaksi wanhanaikaista tarua. Turku: Frenckellin kirjapaino, 1856. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Tre finska legender : Då Reso kyrka byggdes ; Pitkä piena ; Kirkonväki. Stockholm: P. A. Huldberg, 1895.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kirkonwäki ja Pitkä Piena : kaksi wanhanaikaista tarua Doria. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ a b c Kirkolta kirkolle. Kyläkirjaston Kuvalehti, 1898, nro 8, s. 88–90. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ ”Pitkä-Piena”. Vanha kotiseututarina. Lalli, 30.4.1921, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ Tarvas, Toivo: Pitkä-Piena (Legenda). Helsingin Kaiku, 1906, nro 9, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ Topelius, Zachris ; Linnilä, Kai (toim.): Maakuntien Suomi 1, s. 124-125. Helsinki: Tammi. ISBN 951-31122-0-9.