Pioneer 3 oli joulukuussa laukaistu kuuluotain. Sen laukaisi Army Ballistic Missile Agency ja Nasa Juno II -raketilla. Luotaimen valmisti Jet Propulsion Laboratory. Aluksen oli tarkoitus matkata Kuun ohi Auringon kiertoradalle, mutta se pääsi ainoastaan 102 360 kilometrin korkeudelle ennen kuin se paloi ilmakehässä Afrikan yläpuolella seuraavana päivänä, 7. joulukuuta. Kuitenkin Pioneer 3 lähetti tärkeää dataa Van Allenin vyöhykkeestä, joka ympäröi Maata.[1]

Pioneer 3
Organisaatio Nasa
Valmistaja Jet Propulsion Laboratory
Tehtävätyyppi Kuun ohilento
Kohde Kuu
Laukaisu 6. joulukuuta 1958 klo 5.45 UTC
Cape Canaveral Air Force Station Lauch Complex 5
Laukaisualus Juno II
Massa 5,87 kg
COSPAR ID: 1958-008A

Tausta

muokkaa

Kolme viikkoa neuvostoliittolaisen Sputnik 1:n laukaisun jälkeen Jet Propulsion Laboratoryn (JPL) silloinen johtaja, William Pickering esitti muutaman kollegansa kanssa ehdotuksen nimeltä Project Red Socks, jossa Yhdysvallat vastaisivat Neuvostoliiton saavutukseen avaruuskilvassa lähettämällä JPL:n avaruusluotaimen Kuuhun. Hankkeessa ilmoitettiin, että Yhdysvaltain oli "välttämätöntä" palauttaa "asemansa maailman silmissä tuottamalla merkittävää teknologista edistystä Neuvostoliittoon nähden" avaruustoiminnassa. Pickering halusi Yhdysvaltain puolustusministeriön hyväksyvän, että Jet Propulsion Laboratory aloittaisi välittömästi yhdeksän rakettilennon sarjan Kuuhun.[2]

Ehdotus ei edennyt puolustusministeriössä, kunnes vuoden 1958 alussa, jolloin se siirtyi Advanced Research Projects Agencyn (ARPA) käsittelyyn. ARPAn silloinen johtaja Roy Johnson oli innokas "ylittää Neuvostoliiton kaikin mahdollisin keinoin".[2]

27. maaliskuuta 1958 Yhdysvaltain silloinen puolustusministeri Neil McElroy ilmoitti Yhdysvaltain laukaisevan viisi kuuluotainta osana kansainvälistä geofysiikaan vuotta.[3] Hanke oli nimeltään Operaatio Mona.[3] Hän julisti ARPAn avaruusohjelman edistävän avaruuslentoteknologiaa ja "määrittävän kyvykkyytemme tutkia Kuun lähiavaruutta, hankkia hyödyllistä tietoa Kuusta ja antaa lähikuva Kuusta". Hanke koostui kolmesta Yhdysvaltain ilmavoimien toteuttamasta[2] ja kahdesta Army Ballistic Missile Agencyn (ABMA) kuuluotaimesta. Jet Propulsion Laboratoryn tehtävänä oli suunnitella maavoimien kuuluotaimet, toteuttaa luotaimen mittalaitteisto ja huolehtia sen seurantajärjestelmästä.[3]

2. toukokuuta 1958 ABMA teki JPL:lle virallisen sopimuksen neljän kuuluotaimen valmistamiseksi, joista kaksi laukaistaisiin lennoilla Juno IIA ja Juno IIA-Prime.[3]

 
Pioneer 3:n laukaisu 6.12.1959 Juno II -kantoraketilla

Pioneer 3 laukaistiin 6. joulukuuta 1958 kello 05.45 UTC Juno II -kantoraketilla[4] neljä sekuntia lennon laukaisuikkunan parhaimman laukaisuajan jälkeen.[3] Polttoaineen loppumisen seurauksena Juno II:n ensimmäinen vaihe sammui 3,7 sekuntia liian aikaisin, minkä seurauksena laukaisualus ei saavuttanut Maan pakonopeutta. Juno II saavutti 102 360 kilometrin korkeuden, jonka jälkeen se palasi takaisin Maan läheisyyteen ja paloi ilmakehässä[5] silloisen Ranskan Keski-Afrikan yllä[6] 7. joulukuuta 1958 kello 19.51 UTC.[5]

Laukaisualus

muokkaa

Pioneer 3 laukaistiin ABMA:n valmistamalla Juno II -kantoraketilla. Juno II koottiin Jupiter IRBM:n muunnetuista osista ja Juno I:n käyttämistä raketin osista. Pioneer 3:n ja 4:n pieni koko johtui Juno II:n vähäisestä hyötykuormakapasiteetista.[6] 55 tonnia painava kantoraketti suunniteltiin sijoittamaan 43 kilogramman hyötykuorman 480 kilometrin korkeuteen Maan kiertoradalle tai jopa 7 kilogramman hyötykuorman viemiseksi pois Maan painovoimakentästä.[3]

Tehtävät

muokkaa

Pioneer 3:n tehtävät olivat:[5]

  • mitata säteilyä Van Allenin vyöhykkeen ulommalla alueella
  • testata Kuun kuvaamiseen tarkoitetun kameran laukaisumekanismin toimivuutta

Tieteellinen anti

muokkaa

Vaikka Pioneer 3 paloi Maan ilmakehässä sen kaksi Geiger–Müller-putkea havaitsivat kahden vyöhykkeen olemassaolon 4 800 kilometrin ja 16 000 kilometrin korkeuksissa Maasta.[7]

Lähteet

muokkaa
  1. Pioneer 3 NASA Jet Propulsion Laboratory (JPL). Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  2. a b c Cargill, Hall R.: Lunar Impact: A history of Project Ranger, s. 3–6. Nasa, 1977. NASA SP-4210 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 23.3.2025. (englanniksi)
  3. a b c d e f Pioneer 3: JPL’s First Moonshot Attempt Drew Ex Machina. 6.12.2022. Viitattu 23.3.2025. (englanniksi)
  4. Pioneer 3 - NASA Science science.nasa.gov. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
  5. a b c NSSDCA – Pioneer 3 Nasa. Viitattu 22.3.2025. (englanniksi)
  6. a b LePage, Andrew J.: Shooting for the Moon. SpaceViews, 1. tammikuuta 1999. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.4.2025. (englanniksi)
  7. Cargill, Hall R.: Lunar Impact: A History of Project Ranger, s. 8–9. Nasa, 1977. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 23.3.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.