Pikkukotka

lintulaji

Pikkukotka eli aiemmalta nimeltään kääpiökotka (Hieraaetus pennatus[1]) on isokokoinen päiväpetolintu.

Pikkukotka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Aquilinae
Suku: Pikkukotkat Hieraaetus
Laji: pennatus
Kaksiosainen nimi

Hieraaetus pennatus
(J.F. Gmelin, 1788)

Synonyymit
  • Hieraeetus pennatus
  • Aquila pennata
Pikkukotkan esiintymisalue. Pesimäalueet keltaisella, talvehtimisalueet vihreällä. Paikkalintuna sinisillä alueilla.
Pikkukotkan esiintymisalue. Pesimäalueet keltaisella, talvehtimisalueet vihreällä. Paikkalintuna sinisillä alueilla.
Katso myös

  Pikkukotka Wikispeciesissä
  Pikkukotka Commonsissa

Pikkukotkan munia.

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Pikkukotka on hiirihaukan kokoinen, mutta selvästi kotkan muotoinen. Sen pituus on 45–53 cm, siipien kärkiväli 100–121 cm ja paino 510–1 250 g; naaraat ovat 10 % suurempia kuin koiraat.

Lajista tavataan kahta värimuotoa, tummaa ja vaaleaa. Kummallakin muodolla yläpuoli on ruskea, siiven yläpeitinhöyhenillä on vaaleat lautumat ja siipien tyvillä on vaaleat ”ajovalot”. Vaalea muoto on alta valkea, siipisulat erottuvat mustina. Tumma muoto on alta ruskea.

Levinneisyys

muokkaa

Pikkukotka on muuttolintu, joka pesii Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa, ja talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella sekä Aasian eteläosissa. Sen esiintymisalueen pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Suomessa laji on äärimmäisen harvinainen satunnaisvierailija, joka oli tavattu vuoden 2007 loppuun mennessä 11 kertaa.[2]

Lisääntyminen

muokkaa

Pikkukotkan pesä sijaitsee yleensä puussa 6–16 metrin korkeudessa, sopivien pesäpuiden puuttuessa myös kallion ulkonemalla tai kalliojyrkänteen hyllyllä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja se on laakea oksa- ja risukasa, joka on vuorattu tuoreilla lehvillä. Pikkukotkanaaras munii vuosittain tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa. Haudonta-aika on 36–38 päivää, ilmeisesti vain naaras hautoo ja koiras kantaa sille ruokaa. Poikaset ovat lentokykyisiä 50–63 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon kuluttua lentokyvyn saavuttamisesta.

Ravinto

muokkaa

Pikkukotkat saalistavat enimmäkseen lintuja. Saaliit vaihtelevat pienistä varpuslinnuista harakan kokoisiin, tavallisin saaliskoko on isojen rastaiden ja kanojen luokkaa. Laji saalistaa myös liskoja, pieniä nisäkkäitä ja isokokoisia hyönteisiä.

Lähteet

muokkaa
  • Cramp, Stanley (päätoim.): Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, Vol. II. Oxford University Press, 1980.

Viitteet

muokkaa
  1. a b BirdLife International: Hieraaetus pennatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa