Piippukiitäjä
Piippukiitäjä, aikaisemmalta nimeltään savupiippupääsky[2] (Chaetura pelagica) on pohjoisamerikkalainen kiitäjälaji. Se rakentaa pesänsä pystypintaan, nimensä mukaisesti savupiippuun.[2]
Piippukiitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
Suku: | Piippukiitäjät Chaetura |
Laji: | pelagica |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Piippukiitäjä on 12–13 senttimetriä pitkä. Piippukiitäjä on ruumiinmuodoltaan paksu ja erityisesti sen käsisiipi on leveä. Kyynärsiipi on selvästi kapeampi, joten siiven muoto on hyvin tunnusomainen. Väritykseltään piippukiitäjä on harmaanruskea; kurkku ja rinnan yläosa ovat muuta ruumista hieman vaaleammat. Piippukiitäjän ääni on töksähtelevä kitinä.[3]
Levinneisyys muokkaa
Piippukiitäjä pesii Yhdysvaltojen itäosissa sekä eteläisessä Kanadassa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Ecuadorin itäosissa, Perussa, Brasilian luoteisosissa ja Chilen pohjoisosissa.[4]Harhailijoita on tavattu Euroopassa ainakin Isossa-Britanniassa, Kanarian saarilla, Ranskassa, Irlannissa ja Ruotsissa.[3]
Kannan koko on arviolta 15 miljoonaa yksilöä. Kannankehitys on pienenevä ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen perusteella lajimäärä olisi vähentynyt 67 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2014.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Chaetura pelagica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1856. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 415. Otava, 2010.
- ↑ a b BirdLife International: Chaetura pelagica The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 1.1.2019. (englanniksi)