Piilova[1] (ven. Белово, Belovo) oli inkeriläinen kylä, joka kuului Järvisaaren luterilaiseen seurakuntaan, nykyään kylän paikka sijaitsee Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä.

Piilova sijaitsi Hattulasta etelään johtavan tien varrella, lähellä ensin Ruotsin ja Venäjän, sittemmin Novgorodin kuvernementin rajaa. Kylä esiintyy henkikirjoissa 1600-luvulla, jolloin siellä asui suomalaisia. Kylä esiintyy asuttuna vuoden 1727 kartassa. Tukian suku asettui Piilovaan luultavasti 1700-luvun aikana, ja sukunimi säilyi pitkään kylän ainoana. Vuonna 1838 Piilovassa asui 35 ihmistä (16 miestä, 19 naista), vuonna 1856 siellä oli kuusi taloa ja 15 sielua (miestä), vuonna 1860 taloja oli kuusi ja talonpoikia 18, vuonna 1862 oli taloja yhdeksän ja asukasluku 40 (19 miestä, 21 naista).[1] Vuonna 1926 kylässä oli 35 taloa ja 143 asukasta, niistä suomalaisia 130.[2] Vuonna 1939 Piilovassa oli 42 taloa. Kylän inkeriläisiä oli luterilaisia, vaikka 1900-luvun alussa Piilovan (sekä myös Staarostinan ja Seulolan) kyliin levisi baptismi, ja baptistien rukoushuone sijaitsi mm. Piilovassa. Kylässä baptistit suorittivat näyttäviä kastetilaisuuksia veden äärellä torvisoittokunnan säestyksellä. 1910-luvulla Piilovassa toimi suomenkielinen koulu ja sekakuoro[1] Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Tukia, Vainonen (kotoisin Metsäpirttistä), Vasiljev.

LähteetMuokkaa