Pietro Nardini

Pietro Nardini (12. huhtikuuta 1722 Livorno7. toukokuuta 1793 Firenze) oli italialainen viulisti ja säveltäjä. Hän kuului 1700-luvun merkittävimpiin viulisteihin.[1]

Pietro Nardini

Elämä ja uraMuokkaa

Nardini oli 12-vuotiaasta saakka Padovassa[2] Giuseppe Tartinin oppilaana ja työskenteli hovin viulistina Stuttgartissa vuosina 1753–67.[1] Stuttgartin-vuosina Nardinin kuulijoiden joukossa oli Leopold Mozart.[2] Stuttgartista Nardini palasi Livornoon.[1] Hän huolehti Tartinin asioista tämän vakavan sairauden aikana, kunnes tämä kuoli helmikuussa 1770. Tämän jälkeen Nardini sai paikan musiikillisena johtajana herttuan hovissa Firenzessä; tässä asemassa hän pysyi kuolemaansa edeltäneeseen vuoteen saakka.[2]

Nardinia kommentoivat tämän eläessä Johann Schobert, Charles Burney ja Adalbert Gyrowetz. Burney kuuli sekä Nardinin että Niccolò Paganinin soittoa ja piti Nardinia näistä kahdesta suurempana.[2]

Nardini oli kysytty opettaja.[2]

TuotantoMuokkaa

Nardinin viulusävellykset eivät ole runsaslukuisia, mutta niitä pidetään arvossa soittotekniikan harjoittelussa.[1] Häneltä aiemmin kateissa olleen, mutta sittemmin löydetyn konserton saattoi julkaisukuntoon viulisti Zvi Zeitlin. Teoksen kustantaja oli G. Schirmer.[3]

Nardini käytti teoksissaan samaa sonaatin muotoa kuin Tartini. Nardini sävelsi myös jousikvartettoja ja cembalomusiikkia, vaikka suurin osa hänen tuotannostaan onkin viululle sävellettyä.[2]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa