Pierre Paulin
Pierre Paulin (9. heinäkuuta 1927 Pariisi – 13. kesäkuuta 2009 Montpellier[1]) oli ranskalainen sisustussuunnittelija ja muotoilija. Hänen kuuluisimpia tuotteitaan ovat tuolit Nauha, Kieli ja Sieni[2].
Paulinin isä oli ranskalainen ja äiti saksankielinen sveitsiläinen. Pierre Paulin varttui Laonissa Picardien alueella Pohjois-Ranskassa. Hän ihaili suuresti setäänsä Georges Paulinia, joka suunnitteli autoja Panhardille, Peugeotille ja Rolls-Royce Bentleylle; patentoi ensimmäisen sähkökäyttöisen sisäänvedettävän kovakaton vuonna 1931[1]; värvättiin brittien vakoojaksi toisen maailmansodan aikana, jäi kiinni ja kuoli natsien käsissä vuonna 1942[3].
Epäonnistuttuaan ylioppilastutkinnossa Paulin valmistui keraamikoksi Vallauriksessa Ranskan Rivieralla ja sitten kivenveistäjäksi Burgundiassa.[1] Tappelussa saatu oikean käden vamma teki lopun hänen unelmastaan ryhtyä kuvanveistäjäksi[1]. Paulin sai käsiinsä vanhoja sisustuslehtiä ja innostui sodanjälkeisen ajan huonekalumuotoilusta, jota edustivat Charles ja Ray Eames, George Nelson, Harry Bertoia ja Eero Saarinen[3]. Häntä kiinnostivat muiden muassa pohjoismainen ja japanilainen muotoilu[1]. Koska Paulinilta puuttuivat tutkintotodistukset, hän ei voinut päästä arkkitehtikouluun[3]. Sen sijaan hän opiskeli Ecole Camondossa, pariisilaisesa koristetaidekoulussa[3]. Hän matkusteli Pohjoismaissa, jossa Alvar Aallon muotoilu teki häneen erityisen vaikutuksen[4].
Paulin piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1953[1]. Hän meni töihin hollantilaiselle Artifortille ja löysi omimmat vahvuutensa kehittäessään uutta tuolia kevyestä metallirungosta ja vaahtomuovista.[1] Vuonna 1956 hän alkoi kokeilla joustavia kankaita, jotka voitaisiin vetää tuolin rungon ylle, esimerkiksi uimapukukangasta.[4] Sieni-tuolistaan (1960) Paulin sanoi: "Paras koskaan suunnittelemani työ teollisessa mielessä. Voiko sitä tehdä enää yhtään taloudellisemmin? On vain yksi kangas, venyvä materiaali. Kolme metallirengasta ja neljä sauvaa, jotka liittävät ne yhteen. Sitten vedetään "uimapuku" päälle ja valmista tuli!"[5]
Artifortin johtaja vastusti Paulinin Kieli-tuolia jyrkästi, mutta ymmärsi omat etunsa nähtyään poikansa ystävien viehtymyksen Paulinin tuoleihin[1]. Nauha-tuolinsa Paulin suunnitteli saadakseen aikaan skandaalin ja tullakseen tunnustetuksi Yhdysvalloissa – "Ja sehän toimi", hän totesi[3].
Vuonna 1971 Paulin sisusti Élysée-palatsin yksityistilojen oleskelu-, ruokailu-, tupakointi- ja näyttelyhuoneet presidentti Georges Pompidoulle[1]. Paulinia pyydettiin tekemään uudistustyönsä koskematta palatsin Napoleon III:n-aikaiseen seinäpanelointiin[3] ja ohjeeksi annettiin: "Sen täytyy olla täysin hiljainen – ei pihahdustakaan"[4]. Paulinin ratkaisu oli rakentaa teräsputkikehyksille joustavasta polyesterikankaasta uudet, vapaasti seisovat, kaarevat seinät[3][4]. Paulin nimitti uutta tupakkahuonetta "igluksi".[3] Ruokasaliin hän sijoitti tuoleja, jotka olivat Paulinin kunnianosoitus Eero Saarisen lasikuitutuoleille[3]. Paulin työskenteli samassa salissa vielä uudestaan vuonna 1997 presidentti Jacques Chiracin pyynnöstä[3] . Paulin sisusti myös François Mitterrandin toimiston, tosin paljon perinteisemmillä huonekaluilla[3].
Vuodesta 1976 Paulin työskenteli vaimonsa suunnittelutoimistossa AD/SA:ssa ja muotoili huomaamattomia arkisia esineitä, mikä Paulinin mukaan sopi hänelle, koska hän ei kulkenut maineen perässä[2]. Paulin perusti oman toimiston vuonna 1979[1]. Paulin suunnitteli urallaan tuolien lisäksi esimerkiksi sähköparranajokoneita, matkasilitysrautoja, ulkokalusteita, posliinilautasia, kylpyhuonekalusteita ja tietokonepäätteitä. [3] Paulinin varhaiset 1950-luvun tuotteet edustivat skandinaavista modernismia.[6] 60- ja 70-luvuilla hänen tuotteillaan oli leikkisä luonne.[6] Uransa loppuvaiheilla hän käytti arkkitehtonisempaa, jäsennellympää tyyliä.[6]
Paulin kertoi itsestään: "Minulla oli hämmästyttävä kyky kuvitella kolmiulotteisia esineitä. Pystyin keksimään muodon ja saamaan sen pyörimään päässäni kuin kuvanveistäjä tai arkkitehti. Otin tuosta lahjasta parhaan hyödyn." Työstään hän väitti: "Esineiden pitäisi pysyä nimettöminä. On äärimmäisen vaarallista antaa liikaa painoarvoa ja asemaa ihmisille, jotka tekevät vain työtään. Työskentely suurimman joukon iloksi on erittäin tyydyttävää, paljon enemmän kuin mikään virallinen kunnia." [1] Paulin puhui kunnioituksella Harry Bertoian "suuresta eleganssista" ja Charlotte Perriandin "täydellisestä rehellisyydestä".[3] Sen sijaan Philippe Starckia hän nimitti "hulluksi mieheksi, joka on ihastunut itseensä".[3]
Paulinin yhteyksiä vastapuolten poliitikkoihin ei katsottu hyvällä, minkä vuoksi Paulin itse uskoi tulleensa hyljeksityksi ja kaltoin kohdelluksi.[7] Paulin vetäytyi eläkkeelle Cévennesiin rakentamaansa kivitaloon vuonna 1994, mutta jatkoi silti esineiden suunnittelua[1][5].
Useat hänen suunnittelemansa huonekalut ovat edelleen tuotannossa.[1] Vuonna 2008 Paulin, hänen vaimonsa Maia ja poikansa Benjamin perustivat perheyrityksen Paulin, Paulin, Paulin, joka pyrkii tuomaan muotoilijan vähemmän tunnettuja teoksia tuotantoon.[6][7]
Paulinin tuoleja ovat valinneet kokoelmiinsa mm. Victoria and Albert Museum, Museum of Modern Art ja Musée des Arts Décoratifs [1]
Kuvia
muokkaa-
Paulinin tuoleja, mm. "Face à Face" -
"Kieli", 1967 -
"Sieni", 1960 -
"Nauha", 1966
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Pierre Perrone: Pierre Paulin: Innovative designer who helped to revolutionise everyday furniture The Independent. 5.8.2009. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Dominic Lutyens: Seats of power The Observer. 9.1.2005. Viitattu 10.6.2023. (englanti)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Save My Seat archive.nytimes.com. Viitattu 10.6.2023.
- ↑ a b c d Jason Farago: Hanging Out on Pierre Paulin’s Recliner The New York Times. 4.8.2016. Viitattu 10.6.2023. (englanti)
- ↑ a b Pierre Paulin Centre Pompidou. Viitattu 10.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Matthew Schneier: Pierre Paulin: Beyond Pop T Magazine. 20.3.2015. Viitattu 10.6.2023. (englanti)
- ↑ a b Nancy Hass: How One French Modernist’s Vision Was Finally Realized The New York Times. 11.3.2020. Viitattu 10.6.2023. (englanti)