Pierre Emmanuel

Pierre Emmanuel (oik. Noël Jean Mathieu, 3. toukokuuta 1916 – 22. syyskuuta 1984 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tuli alkujaan tunnetuksi toisen maailmansodan aikaisena vastarintaliikkeen runoilijana ja kokoelmastaan Tombeau d'Orphée (1941). Hän käsitteli myöhemmässä runoudessaan katolista uskoa ja filosofisia aiheita.^lähde?

Pierre Emmanuel

Emmanuel valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 1968, mutta hän erosi siitä vuonna 1975.

Teokset

Elégies,1940 Tombeau d'Orphée, 1941 Jour de colère, 1942 Combats avec tes défenseurs, 1942 Sodome, 1944 La liberté guide nos pas, 1945 Le Poète fou Mémento des vivants Poésie, raison ardente, 1947 Qui est cet homme,1947 Car enfin je vous aime Babel,1951 La Colombe Visage Nuage Versant de l'Age

Evangéliaire Le Poète et son Christ Le Goût de l'un La Nouvelle Naissance La Farce Humaine Le monde est intérieur, 1967 Jacob, 1970 Sophia, 1973 La Vie Terrestre Tu,1978 Livre de l'Homme et de la Femme Una ou la Mort de la Vie Duel L'Autre L'Arbre et le Vent Le grand œuvre, 1984 Cosmogonie Lettres à Albert Béguin: correspondance 1941–1952 (édition établie et annotée par Aude Préta-de Beaufort). Lausanne, Paris: l'Âge d'homme, coll. "Cahiers Pierre Emmanuel" no 2, 2005. ISBN 2-8251-1921-0. Kirjeenvaihtoa Albert Béguinin kanssa.

Aiheesta muualla

• Luettelo Pierre Emmanuelin (Arkistoitu – Internet Archive) runojen suomennoksista, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta

Edeltäjä: Alphonse Juin

Ranskan akatemian jäsen Tuoli 4 1968–1975

Seuraaja: Jean Hamburger