Petteri Sihvonen

suomalainen jääkiekkoilija, jääkiekkovalmentaja ja toimittaja

Petteri Sihvonen (s. 30. elokuuta 1968 Isokyrö) on suomalainen toimittaja, kirjailija, jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija, joka tuli tunnetuksi Urheilulehden jääkiekkoanalyytikkona yhdeksän vuoden ajalta. Tyylillisesti kirjoittajana Sihvonen on omalaatuinen, sillä hän haastaa lukijaa kielikuvilla ja vähemmän tunnetuilla termeillä. Usein lukijalle teksti näyttäytyy joko elitistisenä tai suomen kielen rikkauta vaalivana.

Urheilu-ura muokkaa

Kausina 1989–1993 Sihvonen pelasi KooKoossa ja Reippaassa jääkiekon SM-liigan runkosarjassa 89 ottelua, joissa hän teki kymmenen maalia.[1]

Kaudella 1998–1999 Sihvonen nosti KooKoon valmentajana joukkueen Suomi-sarjasta I-divisioonaan (nykyään Mestis) yhdessä Esa Sirénin (nykyään jääkiekkovalmentaja ja kirjailija) kanssa ja seuraavalla nousukaudella Sihvosen ja Sirénin KooKoo oli I-divisioonassa sijalla viisi.lähde?

Kausi 2000–2001 meni kuitenkin KooKoolta Sihvosen johdolla penkin alle. Joukkue oli pudota kauden päätteeksi takaisin Suomi-sarjaan, mutta säilyi kuitenkin Mestiksessä, kun Jokipojilta vapautui paikka sarjaan. [2]

Kaudella 2003–2004 hän valmensi Pelicansia 41:ssä ottelussa, joissa joukkue saavutti kuusi voittoa, kolme tasapeliä ja 32 tappiota jääden sarjassa viimeiseksi.[3]

Sihvonen valmensi HPK:n B-nuorten SM-joukkuetta yhdessä OP Yrjänheikin kanssa. Kaudella 2009–2010 HPK:n B-juniorit saavuttivat SM-sarjassa hopeaa.[4]

Sihvonen valmensi myös kaudet 2013–2016 HPK:n vuonna 2001 syntyneitä junioreita.

Toimittajana muokkaa

Sihvonen tuli suurelle yleisölle tunnetuksi vuosina 2004–2013 Urheilulehden häikäilemättömänä ja riidanhaluisena jääkiekkoanalyytikkona ja -toimittajana. Urheilulehti loi hänen ympärilleen henkilöbrändin, jossa Sihvosta kutsuttiin ”johtavaksi analyytikoksi”. Osansa Sihvosen kärkevästä kritiikista saivat niin valmentajat, pelaajat kuin toiset toimittajatkin. Tämä johti useamman mediayhtiön urheilutoimitusten riitautumiseen, minkä seurauksena toimittajat nokkittelivat kolumneissaan toistuvasti kilpailevan yhtiön edustajia.[5]

Jääkiekkokaudella 2008–2009 Sihvonen veti Urheilukanavalla jääkiekon keskusteluohjelmaa SIHVONEN – kaksi sormea pelikirjalla.lähde? Sihvonen on toiminut jääkiekkotoimittajana Hämeen Sanomissa, jossa hän on yhdessä Samuel Savolaisen kanssa tehnyt Kiekkokiuas-podcastia.[6] Lisäksi Sihvonen on kirjoittanut blogia ahvenanmaalaisen Pafin verkkosivuilla.[7][8]

Nykyään Sihvonen toimii vapaana kirjoittajana ja juontaa Yle Puheella yhdessä Tommy Lindgrenin kanssa urheiluun keskittyvää keskusteluohjelmaa Lindgren&Sihvonen.[9]

Sihvonen aloitti 2017 MTV Urheilun toimittajana, missä hän kirjoittaa artikkeleita nettisivuille sekä tekee asiantuntijavierailuja Tulosruutuun. MTV:lle siirtyessään hän brändäsi itsensä ”Pohtivaksi”.[10] Sihvonen on tehnyt MTV:llä muun muassa Pohtivan urheilupakinaa[11], Liigaviikkoa yhdessä Teemu Niikon kanssa ja jääkiekkoilun MM-kisojen 2022 tiimoilta ohjelmaa Sihvonen ja Monsterimonni[12].

Sihvonen on toiminut Kalevan kolumnistina vuoden 2021 alusta. Kolumnit ovat aiheiltaan yhteiskunnallisia.[13]

Kirjallinen ura muokkaa

Sihvosen esikoisromaani Kolkko (Bazar, 2019) julkaistiin 8. elokuuta 2019. Kirja on osittain omaelämäkerrallinen, ja sen päähenkilö on Petrus Sihto. Sihvonen kirjoitti kirjaa yhteensä 10 vuoden ajan. Hän aikoo jatkaa uraansa kirjailijana trilogialla.[14]

Kolkko on kirjoitettu varsin haastavaan kirjalliseen tyyliin, jolla Sihvonen kertoo hakevansa omalaatuista romaania, vaikeinta mahdollista toteutustapaa. Kirja on kirjoitettu monologimaiseksi pohdinnaksi, jossa käydään läpi päähenkilön elämänvaiheita sekä nykytilannetta junamatkan aikana. Teksti on niin pohtivaa kuin seksuaalissävytteistäkin.[5] Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Koskelaisen kirja-arvostelun mukaan itsetietoinen monologi viisastelee, mutta saa verenkierron liikkeelle.[15]

Toukokuussa 2022 Audiomaa julkaisi Sihvosen äänikirjamuistelmat Petteri Sihvonen – Johtava.[16]

Yksityiselämä muokkaa

Sihvonen on valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.[5]

Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja Toni Sihvonen on hänen pikkuveljensä. Petteri Sihvonen on nykyisin kihloissa Maarit Kivimäen kanssa.[5] Kivimäki kirjoittaa Villikimara-blogia.[17]

Lähteet muokkaa

  1. Eurohockeyn pelaajatietokortti, Petteri Sihvonen www.eurohockey.net. Viitattu 8.1.2011.
  2. KooKoo:n seurahistoria 2000–2001 Kouvolan Edustuskiekko ry:n kotisivut. Viitattu 31.12.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Lahden Pelicansin historia Lahden Pelicans. Viitattu 9.1.2011.
  4. HPK B-juniorien kotisivu Hämeenlinnan pallokerho. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 14.2.2014.
  5. a b c d Petteri Sihvosen viides tuleminen hs.fi. 16.8.2019. Viitattu 16.8.2019.
  6. Hämeen Sanomat: Kiekkokiuas: Paukuttaako Leijonat jälleen kultaa – ja miksi Florida mureni NHL:n pudotuspeleissä? Hämeen Sanomat. Viitattu 29.5.2022.
  7. Petteri Sihvonen - Hämeen Sanomat hameensanomat.fi. Arkistoitu 16.8.2019. Viitattu 16.8.2019.
  8. Petteri Sihvosen Paf-blogi Paf. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 13.2.2014.
  9. Petteri Sihvonen (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Sihvonen: Johtava oli ja meni mtv.fi/sport. 9.8.2017. Viitattu 9.8.2017. [vanhentunut linkki]
  11. Kumpi on konna, Noora Räty vai Pasi Mustonen? Petteri Sihvonen iskee kiinni: "Aijai" mtvuutiset.fi. 29.1.2022. Viitattu 29.5.2022.
  12. Sihvonen & Monsterimonni mtv.fi. Arkistoitu 16.6.2022. Viitattu 9.6.2022.
  13. Tolkun ihminen on hyvinvointivaltioihminen – hän ei katso asioita liian vasemmalta eikä turhan oikealta Kaleva. 21.2.2021. Viitattu 29.5.2022.
  14. Kiistelty kiekkokasvo Petteri Sihvonen kirjoitti kirjaa ällistyttävän pitkään – kertoo avoimesti, mikä omassa elämässä kaduttaa: ”Tämä on viimeinen mahdollisuuteni” iltalehti.fi. 7.8.2019. Viitattu 7.8.2019.
  15. Kirja-arvostelu | Urheilutoimittaja Petteri Sihvosen romaanissa karski kertoja puhuu paljon seksistä, mutta tylsästi Helsingin Sanomat. 16.8.2019. Viitattu 29.5.2022.
  16. Johtava Nextory.fi. Viitattu 29.5.2022.
  17. Kivimäki, Maarit: VILLIKIMARA VILLIKIMARA. 2017. Viitattu 29.5.2022.