Petrus Bång

suomalainen Viipurin piispa ja teologian professori

Petrus Bång (16331696) toimi Viipurin hiippakunnan piispana 1681–1696. Tämä ruotsalaissyntyinen mies oli kotoisin Hälsinglandista ja hänet mainitaan 1600-luvun etevimmäksi virkansa hoitajaksi[1]. Hän teki ulkomaanmatkoja ja oli suomen kielen taitoinen.[2][3]

Petrus Bång
Viipurin piispa
1681–1696
Edeltäjä Henrik Carstenius
Seuraaja Petrus Laurbecchius
Henkilötiedot
Koko nimi Petrus Erici Bång
Syntynyt18. syyskuuta 1633
Norrbro, Hälsingland
Kuollut25. kesäkuuta 1696 (62 vuotta)
Viipuri
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti piispa, professori, superintendentti
Vanhemmat Ericus Bång
Katarina Nilsintytär
Puoliso Katarina Leijel (vih. 1668)
Magdalena Erikintytär (vih. 1681)
Muut tiedot
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Elämäkerta

muokkaa

Bång syntyi Norrbon pitäjässä, tuli ylioppilaaksi 1651 Upsalassa, jossa myös sai maisterin arvon sekä toimi jumaluusopin professorina. Kreivi Pietari Brahe kutsui hänet professoriksi Turkuun, kun piispa Johannes Terserus oli erotettu virastaan epäilyttävien opetustensa vuoksi[4]. Turussa Bång hoiti toistakymmentä vuotta teologian professorin virkaa. Vuonna 1678 hänet kutsuttiin lyhyeksi aikaa Narvan superintendentiksi ja nimitettiin kohta sen jälkeen vuonna 1681 Viipurin piispaksi, missä virassa hän toimi kuolemaansa asti vuoteen 1696. Hän kirjoitti vuonna 1678 hallituksen käyttöön laajan muistion, jossa hän pohti suhtautumista ortodokseihin.[3]

Viipurin piispana Bång suhtautui ortodokseihin eri tavalla kuin edeltäjänsä[5]. Vaikka hän piti ortodoksista uskoa eksytyksenä, hän koetti osoittaa ortodokseille, ettei heidän uskonsa eronnut paljoa luterilaisuudesta. Hän ei hyväksynyt ortodoksien pakkokäännyttämistä. Bång halusi keskittyä erityisesti karjalaa ja suomea puhuviin ortodokseihin, joille kirkkoslaavi oli vierasta. Heidät piti saada käymään luterilaisissa kirkoissa.[2][3] Bång totesi, että "synnistä he opettavat puhtaasti ja totuudenmukaisesti ja he puhuvat kauniisti Jumalan armosta ja Kristuksen armotyöstä. Yksin Kristusta he pitävät Vapahtajanaan... Monet uskonkappaleet ovat heille tuntemattomia, mutta mitään he eivät tietääkseni kiellä".

Bång perusti omilla varoillaan kaupunkiin kirjapainon, joka oli Suomessa toinen järjestyksessä[1]. Hän edisti tarkastusmatkoillaan lukutaitoa seurakunnissa. Rautalammin seurakunnan vanhin säilynyt piispantarkastuspöytäkirja on vuodelta 1695. Siinä Petrus Bång totesi pitäjän miesten osaavan katekismusta "kauniisti ja puhtaasti" ulkoa. Sen sijaan vain muutamat seurakuntalaiset osasivat lukea[6]. Bångin vaikutus tuntui myöhemmin erityisesti Käkisalmen läänissä.[3]

Bång oli lukenut ja oppinut mies ja osasi myös suomea. Tosin hänen teoksensa Ruotsin kirkon historiasta (1675) on ajalle tyypillistä götismiä, jossa mahtipontiset kuvitelmat sotkeutuivat tosiasioiden kanssa. Niinpä hän toteaa, että Aatami toimi piispana Kälkestadissa Ruotsissa[7][8]

Petrus Bång oli avioliitossa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa Katarina Leijel kuoli 1675, minkä jälkeen Bång v. 1681 solmi uuden avioliiton Magdalena Schnackin kanssa. Hänen lapsistaan eli täysi-ikäiseksi vain ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär Katarina, joka vajaat 18-vuotiaana vihittiin vuonna 1688 avioliittoon vuonna 1691 aateloidun Carl Banckin kanssa.[9]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Tietosanakirja 1, s. 1387, Helsinki 1909
  2. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 61. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. a b c d Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 232. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6
  4. Suomen kansallisbiografia 2, s. 60, Helsinki 2003 Verkossa
  5. Pentti Laasonen: Suomen kirkon historia 2, s. 193, Helsinki: WSOY 1991 ISBN 951-0-16492-5
  6. Rautalammin seurakunnan historia. Viitattu 8.9.2009 (Archive.org)
  7. Aatami asui Ruotsissa. Yliopistolehti 1997. Viitattu 8.9.2009
  8. Keskustelu: Ruotsi synty. Tiede. Viitattu 8.9.2009
  9. Kolme piispallista hääkirjettä (Arkistoitu – Internet Archive). Apulaisprofessori Pentti Lempiäinen, Helsinki. Viitattu 8.9.2009