Peter Pan (vuoden 2003 elokuva)

Peter Pan on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut P. J. Hoganin ohjaama australialainen fantasiaelokuva. Elokuva perustuu J. M. Barrien 1900-luvun alussa kirjoittamaan samannimiseen lastenromaaniin ja -näytelmään. Elokuvan pääosissa esiintyvät Jeremy Sumpter, Rachel Hurd-Wood, ja Jason Isaacs.

Peter Pan
Ohjaaja P. J. Hogan
Käsikirjoittaja P. J. Hogan
Michael Goldenberg
Perustuu J. M. Barrien romaaniin Peter and Wendy
Tuottaja Patrick McCormick
Lucy Fisher
Douglas Wick
Säveltäjä James Newton Howard
Kuvaaja Donald McAlpine
Leikkaaja Garth Craven
Michael Kahn
Pukusuunnittelija Janet Patterson
Pääosat Jeremy Sumpter
Rachel Hurd-Wood
Jason Isaacs
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australia
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Columbia Pictures
Revolution Studios
Red Wagon Productions
Allied Stars Ltd
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta Australia 18. joulukuuta 2003
25. joulukuuta 2003
Kesto 113 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 100 000 000 dollaria
Tuotto 121 975 011 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Vaikka elokuvan katsotaan olevan sovituksista lähinnä Barrien tarinaa, se korostaa kuitenkin alkuperäisteosta suoremmin Peterin ja Wendyn välistä rakkautta. Peter Pan on kerran kotoaan karannut esiteini-ikäinen poika, joka ei halua kasvaa aikuiseksi, ja on asunut tuntemattoman ajan toisessa maailmassa nimeltä Mikä-Mikä-Maa, jossa kukaan ei vanhene päivääkään, ja jonne pääsee vain lentämällä (onnellisten ajatusten ja keijupölyn voimalla) toiseen tähteen oikealta ja suoraan aamunkoittoon.

Matkoillaan syntymäkaupunkiinsa Lontooseen Peter on ajan kuluessa kerännyt Mikä-Mikä-Maahan kavereikseen poikia, joista pian sukeutui Kadonneet Pojat. Kadonneet Pojat pitävät Peteriä yhtä aikaa ystävänä ja jonkinlaisena isähahmona. Mutta Peter on käynyt hieman yksinäiseksi.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Peter Pan maleksii salaa Wendyn kodin lastenhuoneen ikkunalla katselemassa ja kuuntelemassa kuinka Wendy kertoo seikkailutarinaa veljilleen, mutta perheen lapsenvahtina toimiva koira ajaa Peterin pois. Millicent-täti ei tahdo Wendyn ryhtyvän kirjailijaksi, jollaiseksi tyttö itse tahtoo. Täti haluaisi Wendyn menevän hyviin naimisiin ja viettävän vähemmän aikaa veljiensä kanssa.

Peterin seuraavalla matkalla, jolla hän tarinoiden kuuntelemisen sijaan on tullut keskellä yötä ihastelemaan nukkuvaa Wendyä, hän onnistuu hukkaamaan varjonsa lastenhuoneeseen. Seuraavana iltana hän palaa etsimään varjoaan Helinä-keijun kanssa. Wendy herää meteliin, ja Peter ja Wendy ihastuvat heti toisiinsa. Myös Helina-keiju rakastaa Peteriä. Peter houkuttelee Wendyn veljineen mukaansa Mikä-Mikä-Maahan, ja Wendystä tulee Kadonneiden Poikien ”äiti”.

Suuren seikkailun jälkeen kadonneet pojat – Peteriä ja Sinttiä lukuun ottamatta – saavat lopulta kodin Darlingin perheen luota. Sintti saa kodin Wendyn Millicent-tädin luota, mutta Peter jää Mikä-Mikä-Maahan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

muokkaa
 Jeremy Sumpter  Peter Pan  
 Rachel Hurd-Wood  Wendy Darling  
 Jason Isaacs  George Darling / Kapteeni Koukku  
 Lynn Redgrave  Millicent  
 Richard Briers  Smee  
 Olivia Williams  Mary Darling  
 Harry Newell  John Darling  
 Freddie Popplewell  Michael Darling  
 Ludivine Sagnier  Helinä-keiju  
 Saffron Burrows  kertoja  
 Carsen Gray  Tiger Lily  

Suomenkieliset äänet:

 Jan Lindroos  Peter Pan  
 Annituuli Kasurinen  Wendy Darling  
 Heikki Sankari  George Darling / Kapteeni Koukku  
 Carla Rindell  Millicent  
 Ulla Renko  Mary Darling  
 Sari Moilanen  kertoja  

Muissa rooleissa: Joakim Geitel, Henri Piispanen, Ossi Ahlapuro, Otto Piispanen, Oskari Tamminen, Miika Vintturi, Feniks Willamo, Jali Menna

Suomenkielisen version on ohjannut Minna Tasanto, kääntänyt Marko Hartama ja toteuttanut Sun Studio.[1]

Vastaanotto

muokkaa

Ilta-Sanomien Harri-Ilmari Moilanen arvioi, että parhaiten seikkailussa toimivat digitekniikalla ja tehosteilla luodut kommellukset. Visuaalisesta loistokkuudesta huolimatta ”pikku pottereille” suunnatussa elokuvassa ei hänestä ole erityistä fantasian lumoa.[2] Turun Sanomien Päivi Valotien mielestä uusimman Peter Panin monitahoisuudessa on hyvää yritystä, mutta kokonaisuus jää kummalliseksi muotopuoleksi koettaessaan kalastella mahdollisimman suurta yleisöä. Suomenkielinen jälkiäänitys on Valotiestä täysin käsittämätön ratkaisu ihmisten näyttelemässä eikä aivan pikkulapsille sopivassa elokuvassa.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Tiedot perustuvat elokuvan VHS -ja DVD-julkaisun takakansitekstiin.
  2. Harri-Ilmari Moilanen: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 54.
  3. Valotie, Päivi: Peter Pan Turun Sanomat. 20.3.2004. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 18.4.2019.