Peter Pan (vuoden 2003 elokuva)
Peter Pan on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut P. J. Hoganin ohjaama australialainen fantasiaelokuva. Elokuva perustuu J. M. Barrien 1900-luvun alussa kirjoittamaan samannimiseen lastenromaaniin ja -näytelmään. Elokuvan pääosissa esiintyvät Jeremy Sumpter, Rachel Hurd-Wood, ja Jason Isaacs.
| Peter Pan | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | P. J. Hogan |
| Käsikirjoittaja |
P. J. Hogan Michael Goldenberg |
| Perustuu | J. M. Barrien romaaniin Peter and Wendy |
| Tuottaja |
Patrick McCormick Lucy Fisher Douglas Wick |
| Säveltäjä | James Newton Howard |
| Kuvaaja | Donald McAlpine |
| Leikkaaja |
Garth Craven Michael Kahn |
| Pukusuunnittelija | Janet Patterson |
| Pääosat |
Jeremy Sumpter Rachel Hurd-Wood Jason Isaacs |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Australia |
| Tuotantoyhtiö |
Universal Pictures Columbia Pictures Revolution Studios Red Wagon Productions Allied Stars Ltd |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
 18. joulukuuta 200325. joulukuuta 2003 |
| Kesto | 113 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 100 000 000 dollaria |
| Tuotto | 121 975 011 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Vaikka elokuvan katsotaan olevan sovituksista lähinnä Barrien tarinaa, se korostaa kuitenkin alkuperäisteosta suoremmin Peterin ja Wendyn välistä rakkautta. Peter Pan on kerran kotoaan karannut esiteini-ikäinen poika, joka ei halua kasvaa aikuiseksi, ja on asunut tuntemattoman ajan toisessa maailmassa nimeltä Mikä-Mikä-Maa, jossa kukaan ei vanhene päivääkään, ja jonne pääsee vain lentämällä (onnellisten ajatusten ja keijupölyn voimalla) toiseen tähteen oikealta ja suoraan aamunkoittoon.
Matkoillaan syntymäkaupunkiinsa Lontooseen Peter on ajan kuluessa kerännyt Mikä-Mikä-Maahan kavereikseen poikia, joista pian sukeutui Kadonneet Pojat. Kadonneet Pojat pitävät Peteriä yhtä aikaa ystävänä ja jonkinlaisena isähahmona. Mutta Peter on käynyt hieman yksinäiseksi.
Juoni muokkaa
Peter Pan maleksii salaa Wendyn kodin lastenhuoneen ikkunalla katselemassa ja kuuntelemassa kuinka Wendy kertoo seikkailutarinaa veljilleen, mutta perheen lapsenvahtina toimiva koira ajaa Peterin pois. Millicent-täti ei tahdo Wendyn ryhtyvän kirjailijaksi, jollaiseksi tyttö itse tahtoo. Täti haluaisi Wendyn menevän hyviin naimisiin ja viettävän vähemmän aikaa veljiensä kanssa.
Peterin seuraavalla matkalla, jolla hän tarinoiden kuuntelemisen sijaan on tullut keskellä yötä ihastelemaan nukkuvaa Wendyä, hän onnistuu hukkaamaan varjonsa lastenhuoneeseen. Seuraavana iltana hän palaa etsimään varjoaan Helinä-keijun kanssa. Wendy herää meteliin, ja Peter ja Wendy ihastuvat heti toisiinsa. Myös Helina-keiju rakastaa Peteriä. Peter houkuttelee Wendyn veljineen mukaansa Mikä-Mikä-Maahan, ja Wendystä tulee Kadonneiden Poikien ”äiti”.
Suuren seikkailun jälkeen kadonneet pojat – Peteriä ja Sinttiä lukuun ottamatta – saavat lopulta kodin Darlingin perheen luota. Sintti saa kodin Wendyn Millicent-tädin luota, mutta Peter jää Mikä-Mikä-Maahan.
Näyttelijät muokkaa
| Jeremy Sumpter | … | Peter Pan |
| Rachel Hurd-Wood | … | Wendy Darling |
| Jason Isaacs | … | George Darling / Kapteeni Koukku |
| Lynn Redgrave | … | Millicent |
| Richard Briers | … | Smee |
| Olivia Williams | … | Mary Darling |
| Harry Newell | … | John Darling |
| Freddie Popplewell | … | Michael Darling |
| Ludivine Sagnier | … | Helinä-keiju |
| Saffron Burrows | … | kertoja |
| Carsen Gray | … | Tiger Lily |
Suomenkieliset äänet:
| Jan Lindroos | … | Peter Pan |
| Annituuli Kasurinen | … | Wendy Darling |
| Heikki Sankari | … | George Darling / Kapteeni Koukku |
| Carla Rindell | … | Millicent |
| Ulla Renko | … | Mary Darling |
| Sari Moilanen | … | kertoja |
Vastaanotto muokkaa
Ilta-Sanomien Harri-Ilmari Moilanen arvioi, että parhaiten seikkailussa toimivat digitekniikalla ja tehosteilla luodut kommellukset. Visuaalisesta loistokkuudesta huolimatta ”pikku pottereille” suunnatussa elokuvassa ei hänestä ole erityistä fantasian lumoa.[1] Turun Sanomien Päivi Valotien mielestä uusimman Peter Panin monitahoisuudessa on hyvää yritystä, mutta kokonaisuus jää kummalliseksi muotopuoleksi koettaessaan kalastella mahdollisimman suurta yleisöä. Suomenkielinen jälkiäänitys on Valotiestä täysin käsittämätön ratkaisu ihmisten näyttelemässä eikä aivan pikkulapsille sopivassa elokuvassa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Harri-Ilmari Moilanen: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 54.
- ↑ Valotie, Päivi: Peter Pan Turun Sanomat. 20.3.2004. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 18.4.2019.