Peter-Peter : Erään rakkauden asiapaperit

Peter-Peter : Erään rakkauden asiapaperit on Aila Meriluodon romaani vuodelta 1971.

Romaanin päähenkilö Sanna Auhto on pikkukaupungin kirjastonhoitaja, leski ja yksinhuoltaja. Hän tapaa yhteisissä kulttuuririennoissa lääkäri Peter Mackuksen, joka on myös runoilija ja keski-ikäinen perheenisä. He ovat kumpikin Ruotsissa asuvia ulkomaalaisia. Yhteydenpito on aluksi kirjeenvaihtoa, mutta pian on kyse enemmästäkin: paperirakkaus johtaa eroottiseen suhteeseen. Romanssi päättyy, kun postilaatikko ja puhelin vaikenevat.

Romaani jakautuu kolmeen osaan: kirjerakkauden kuvaukseen, kolmeen tapaamiseen ja suhteen päättymiseen. Tekstin tyylilaji vaihtelee kirjeiden lörpöttelytyylistä päiväkirjamaiseen reflektointiin ja objektiivisuutta tavoittelevaan kerrontaan. Tapaamiset kuvataan tarkasti seksuaaliakteja myöten. Kun Meriluodon aidot päiväkirja Vaarallista kokea julkaistiin 25 vuotta myöhemmin, paljastui, kuinka suuri osa näistä tapahtumista ja ajatuksista on tosipohjaisia.

Teos on avainromaani, jossa Sanna Auhto muistuttaa monin tavoin kirjailijaa itseään. Hänen tuttavapiiristään ovat verhotusti esillä akateemikko V. A. Koskenniemi, kirjallisuustutkija Kai Laitinen, kirjailijan aviomies Lauri Viita ja hänen rakkautensa kohde, kirjailija Ivar Grünthal. Myös teoksessa esitetty kirjeenvaihto on oikeasti tapahtunut, mutta kustantaja vaati, että kirjeitä ei saa julkaista sellaisenaan ja tapahtumia pitää etäännyttää. Grünthal taas uhkasi oikeustoimilla, jos hänen tekstejään lainataan. Meriluoto kirjoittikin teoksen niin, että henkilöiden ja paikkakuntien nimet on muutettu ja alkuperäisiä kirjetekstejä on vain mukailtu.

Meriluoto tulee teoksessa vastustaneeksi 1970-luvun politisoituvaa ilmapiiriä, aivan kuten hän teki kommenteillaan jo politisoituneella 1940-luvulla. Romaanin pääaihe on kuitenkin rakastumisen eri vaiheiden kuvaus.

Teoksen pohjalta on Matti Kassila ohjannut elokuvan Haluan rakastaa Peter (1972).