Perususkomus
Perususkomus tarkoittaa tietoteoreettisessa fundamentalismissa uskomusta, joka on oikeutettu mutta ei saa oikeutustaan muilta uskomuksilta.[1]
Fundamentalismin mukaan kaikkien uskomusten tulee olla oikeutettuja, jotta niihin voisi uskoa. Näin kaikki uskomukset voidaan jakaa kahteen luokkaan:
- Uskomukset, jotka ovat oikealla tavalla perustavia, sikäli ettei niiden oikeutus riipu muista uskomuksista, vaan jostakin uskomusten joukon ulkopuolella olevasta (ei-doksastinen oikeutus).
- Uskomukset, jotka on johdettu yhdestä tai useammasta perususkomuksesta, ja joiden oikeutus näin ollen riippuu perususkomuksista.
Tämän fundamentalistisen perusajatuksen sisällä on olemassa useita erilaisia näkemyksiä sen suhteen, minkä tyyppiset uskomukset voidaan lukea perususkomuksiksi, eli mitä uskomuksia sallitaan ilman muiden uskomusten oikeutusta.
- Klassisessa fundamentalismissa uskomusten katsotaan olevan oikealla tavalla perususkomuksia, jos ne ovat joko itsestään selviä aksioomia tai ilmeisiä aistihavaintoja (empirismi).[2] Muun muassa Anthony Kenny on kuitenkin väittänyt, että tällainen on itsensä kumoava teoria.[3]
- Nykyaikaisessa fundamentalismissa uskomusten katsotaan olevan oikealla tavalla perususkomuksia, jos ne ovat itsestään selviä aksioomia tai korjaamattomia.[4] Korjaamattomia ovat sellaiset uskomukset, joihin henkilö voi uskoa ilman mahdollisuutta olla väärässä. On huomattavaa, että aistihavaintoja ei kuitenkaan pidetä oikeanlaisina perususkomuksina, koska periaatteessa kaikki aistihavainnot voisivat olla harhaa.
- Keith Lehrerin ”falliibelissa fundamentalismissa”[5][6] tai ”maltillisessa fundamentalismissa” korjaamattomuuden vaatimuksesta on luovuttu. Hänen mukaansa ihmisille on järkevää uskoa havaintokokemuksiinsa ja sen vuoksi niistä seuraavat uskomukset ovat oikeutettuja.[7]
- Reformoidussa epistemologiassa uskomusten katsotaan olevan oikealla tavalla perususkomuksia, jos ne ovat järkeviä ja sopivat yhteen mielekkään maailmankuvan kanssa. Tällainen hyvin laaja kriteeri voi sisältää yhtä hyvin luottamuksen aisteihin ja muistiin kuin uskon Jumalaankin. Reformoidun epistemologian edustajien mukaan esimerkiksi teismin hyväksyminen perususkomukseksi ilman todistusta ei vähennä sen rationaalisuutta.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lammenranta, Markus: Tietoteoria, s. 136-137. Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-572-X.
- ↑ Plantinga, Alvin: Faith and Rationality, s. 39-44. London: Notre Dame, 1983. Tässä Plantinga viittaa Aristoteleehen ja Tuomas Akvinolaiseen.
- ↑ Kenny, Anthony: What is Faith?, s. 9-10. Oxford: Oxford University Press, 1992. ISBN 0192830678.
- ↑ Plantinga 1983, ss. 58-59. Tässä Plantinga viittaa John Lockeen ja René Descartesiin.
- ↑ Lehrer, Keith: Theory of Knowledge. Boulder, Colorado: Westview Press, 1990.
- ↑ Howard-Snyder, Daniel: Lehrer's Case against Foundationalism ac.wwu.edu. Arkistoitu 8.9.2006. Viitattu 10.3.2008.
- ↑ Peete, Josh: Support For Fallibilist Foundationalism truthawakens.com. Viitattu 10.3.2008.
- ↑ Jumala - uskonnonfilosofisia näkökohtia (Prof. Simo Knuuttilan esitelmä Helsingin hiippakunnan ylimääräisessä synodaalikokouksessa 27.3.2001) Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 20.9.2005. Viitattu 10.3.2008.
