Perkjärven Pyhän Sergei Radonežilaisen kirkko oli yksi entisen Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan kirkoista Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Se sijaitsi Perkjärven asemakylässä Muolaan kunnassa. Kirkon yhteydessä oli pieni hautausmaa.[1] Perkjärven kirkko oli pieni ja puusta rakennettu.[2] Kirkon sisustus oli hyvin runsas.[1] Kirkon oli rakennuttanut pietarilainen rouva Saint-Hilair vuonna 1901 Pietarin kaupungin 1. reaalikoulun omistamalle tontille.[3][2] Kirkko vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 1901.[1]

Perkjärven Pyhän Sergei Radonežilaisen kirkko
Sijainti Perkjärven asemakylä, Muolaa
Seurakunta Kyyrölän ortodoksinen seurakunta
Rakentamisvuosi 1901
Materiaali puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Perkjärven ortodoksinen kirkko ennen sotia.

Kirkko säilyi ehjänä talvisodasta. Neuvostoliittolaiset turmelivat kirkon[1] ja muuttivat sen kerho- ja ruokailuhuoneeksi.[2] Kun Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodassa, ei kirkkoa enää kunnostettu.[1] Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin asuintalona.[3] Sotapoliisi sai evakuoitua vuonna 1940 Perkjärven kirkosta 42 esinettä, joista viisi oli ikoneita.[4] Esineistö lähetettiin Hämeenlinnan ortodoksiseen kirkkoon säilytettäväksi.[4]

Lähteet muokkaa

  • Koponen, Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
  • Thomenius, Kristina & Laukkanen, Minna (toim.): Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2.
  • Kasanko (Kasanski), Aleksanteri (1952): Kirkko ja hengellinen elämä. Kyyrölä. Teoksessa Luukka Eemil, Sarkanen, Jaakko & Repo, Kaino (toim.): Muolaa ja Äyräpää vv. 1870–1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Koponen 1999, s. 112.
  2. a b c Kasanko 1952, s. 306.
  3. a b Kemppi, Hanna: Seurakuntakirkkojen ja rukoushuoneiden hakemisto. Teoksessa Thomenius & Laukkanen 1997, s. 135.
  4. a b Sturn, Päivi: Luovutetun alueen ortodoksinen kirkkotaide. Teoksessa Thomenius & Laukkanen 1997, s. 191-192.