Peripsocus consobrinus
Peripsocus consobrinus on erittäin harvinainen jäytiäisiin kuuluva hyönteislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi (DD)[1].
| Peripsocus consobrinus | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Uussiipiset Neoptera |
| Lahko: | Jäytiäiset Psocoptera |
| Alalahko: | Psocomorpha |
| Heimo: | Peripsocidae |
| Suku: | Peripsocus |
| Laji: | consobrinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Peripsocus consobrinus |
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
P. consobrinus on pieni, siivekäs jäytiäislaji, jonka etusiiven pituus on noin 2,9 mm. Se muistuttaa ulkonäöltään suureti yleisempiä lajeja Peripsocus didymus sekä Peripsocus phaeopterus, mutta erottuu niistä sikäli, että naaraan takaruumiin kärkiosan alapinnan subgenitaalilevyssä on kaksi toisistaan erillään olevaa tummaa laikkua eikä levyn kärjen pituuttaan leveämmässä ulokkeessa ole eteenpäin suuntautuvaa vakoa. Siivet ovat väriltään tasaisen savuttuneen ruskeat, eivätkä etusiiven takareunan areola posticaa ympäröivät siipisuonet sulje sitä omaksi erilliseksi alueekseen. Tuntosarvet ovat hieman etusiipiä lyhyemmät ja takaruumiissa on tummia poikkijuovia.[2]
Levinneisyys muokkaa
Maailmasta on toistaiseksi tavattu vain kymmenkunta P. consobrinus -lajin yksilöä. Ensimmäinen havainto on Englannista vuodelta 1930 ja sittemmin muutamia yksilöitä on löydetty Skotlannista. Lisäksi Suomessa Etelä-Karjalasta on tavattu yksi yksilö vuonna 2007.[2][3]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Lajin elintavoista ei tiedetä käytännössä mitään. Skotlannissa lajia on tavattu istutetuilta sitkankuusilta (Picea sitchensis) ja Suomen yksilö sekametsästä. Kaikki toistaiseksi tavatut yksilöt ovat olleet naaraita.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ on Sustainable Palm Oil&lan=fi Juhani Kanervo & Guy Söderman 2010. Jäytiäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 423–425
- ↑ a b c Bo W. Svensson & Krister Hall: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Stövsländor (Psocoptera). Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2010. ISBN 978-91-88506-68-9. s. 118–119 sekä 121
- ↑ Atlas of the Psocoptera of Finland / Suomen jäytiäisatlas / Atlas över Finlands stövsländor 2011[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- National Barkfly Recording Scheme (englanniksi)