Perhoskirjoahven

kalalaji

Perhoskirjoahven (Mikrogeophagus ramirezi) on värikäs ja pienikokoinen kirjoahvenlaji. Se kuului aiemmin pitkään Apistogramma-suvun lajeihin.[1]

Perhoskirjoahven
Schmetterlingsbuntbarsch.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Labroidei
Heimo: Kirjoahvenet Cichlidae
Alaheimo: Tonkijat Geophaginae
Suku: Mikrogeophagus
Laji: ramirezi
Kaksiosainen nimi

Mikrogeophagus ramirezi
(Myers & Harry , 1948)

Synonyymit
  • Apistogramma ramirezi G. S. Myers & Harry 1948
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Perhoskirjoahven Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Perhoskirjoahven Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Perhoskirjoahven kasvaa n. 6–7 cm:n pituiseksi.[2] Koiraan selkäevän toinen ruoto on pidentynyt ja evät ovat muutenkin naaraan eviä pidemmät. Koiraalta puuttuvat kyljen mustissa kuvioissa olevat kimaltelevat pilkut. Naaraan vatsa on punainen ennen kutua. Naaras on koirasta pienikokoisempi.[3]

AlkuperäMuokkaa

Perhoskirjoahvenen levinneisyysaluetta ovat Kolumbia ja Venezuela.[2] Se on melko kiltti ja arka pieni kirjoahven, joka kuitenkin tarpeen tullen osaa puolustaa reviiriään melko ärhäkkäästi. Se ei kuitenkaan pysty pitämään puoliaan itseään isompia ja vauhdikkaampia kaloja vastaan. Kovin pienessä akvaariossa perhoskirjoahven voi aiheuttaa ongelmia monnisille, kun pohjatilaa ei riitä kaikille. Lajin vaatima reviiri on varsin pieni,selvennä joten isossa akvaariossa perhoskirjoahvenia voi yhdistää muiden pienten kirjoahventen kanssa.

Käyttäytyminen ja lisääntyminenMuokkaa

Perhoskirjoahven viihtyy seura-akvaariossa sävyisien, veden ylä- ja keskikerroksessa elävien kalojen kanssa. Perhoskirjoahven kaipaa piilopaikkoja, joten akvaariossa tulee olla paljon kasveja ja juurakoita. Perhoskirjoahvenet ovat avohoitajia ja lisääntyvät hyvälaatuisessa vedessä.[2][3] Kudetus ei ole kovin vaikeaa, se saattaa onnistua jopa seura-akvaariossa, mikäli kalat viihtyvät hyvin, mutta poikaset tulevat siellä yleensä syödyiksi. Pariskunta valitsee kutualustaksi laakean kiven tai vastaavan sileän pinnan, jota molemmat vahtivat. Kun poikaset lähtevät uimaan, emot hoitavat ja suojelevat niitä. Pienet poikaset syövät likoeläimiä ja ovat herkkiä olosuhteiden muutoksille. Kaikki kaupoissa myytävät perhoskirjoahvenet ovat viljeltyjä.

Vesiolot ja ravintoMuokkaa

Vesi pitää suodattaa turpeen läpi tai on käytettävä turveuutetta. Parasta on pehmeä vesi, jonka pH on 5–7 ja lämpötila 24–30 °C. Kaakkois-Aasian viljelylajikkeet vaativat keskikovaa vettä ja pH-arvon 7,5.[2]

Perhoskirjoahvenet syövät esimerkiksi artemiantoukkia, surviaisentoukkia, pohjatabletteja ja kuivaruokaa.

Vaikka perhoskirjoahvenet ovat hyvin sävyisiä, niiden haittapuolena voidaan pitää lajin lyhyttä elinikää. Ne elävät usein alle kolme vuotta.[1]

Perhoskirjoahven ei ole parvikala, vaan pidetään pareittain taikka haaremissa (1 koiras 2 naarasta). Suositeltavin parina pidettynä koska saattavat jahdata toisen naaraan hengiltä.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. a b David Alderton: Värikäs akvaario, s. 59. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1170-9.
  2. a b c d Peter Beck: Akvaariokäsikirja. Karisto, 2003. ISBN 951-23-4382-7.
  3. a b http://kapsi.fi/~skare/akvaario/perhoskirjoahven.html [vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa