Perheneuvosto on eräiden maiden lainsäädännön aiemmin määrittelevä kokous, jossa perheen asioista neuvoteltiin perheenjäsenten tai sukulaisten kesken. Menettely oli peräisin roomalaisesta oikeudesta, jossa siitä käytettiin latinankielistä nimitystä consilium propinquorum. Se siirtyi Ranskan Code Napoleoniin ja muihin romaanisiin lakeihin sekä Saksan Bürgerliches Gesetzbuchiin.[1]

Suomessa voimassa olleessa vuoden 1734 laissa oli viitteitä perheneuvoston kaltaisesta järjestelystä. Perintökaaren 23 luvun 1 pykälän mukaan holhoojan oli tehtävä lähimmille sukulaisille tili joka kolmantena vuonna tai vaadittaessa joka vuosi. Vuonna 1864 annetun asetuksen perusteella pitäjiin, joissa ei ollut kunnallishallitusta, perustettiin holhouslautakuntia, joille oli esitettävä kuitti tehdystä tilistä. Jos pitäjässä oli kunnallishallitus, tili esitettiin sille.[2] Vuoden 1898 holhouslaki määräsi tilinteon holhouslautakuntien velvollisuudeksi.[3] Myös äidin kuoltua uudelleen avioituneen isän oli neuvoteltava lähimpien äidinpuoleisten sukulaisten kanssa aiemmasta avioliitosta olleita lapsia ja heidän omaisuuttaan koskevista asioista.[4] Samoin leskeksi jääneen äidin oli neuvoteltava lasten isänpuoleisten sukulaisten tai holhoojan kanssa.[5] Myös naittajan oli aina neuvoteltava lähiomaisten kanssa.[6]

Lähteet muokkaa

  1. Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.
  2. Asetus 19.12.1864/32, 6 §
  3. Holhouslaki, 19.8.1898/34, 51 §
  4. Perintökaari 20:1
  5. Perintökaari 20:2
  6. Naimiskaari 1:2–3