Pentti Helin (näyttelijä)

suomalainen näyttelijä

Pentti Juhani Helin (s. 20. huhtikuuta 1962 Tampere)[1] on suomalainen näyttelijä.[2]

Pentti Helin
Henkilötiedot
Syntynyt20. huhtikuuta 1962 (ikä 62)
Tampere
Kansalaisuus Suomi
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Helin on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri. Hän opiskeli näyttelemistä Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistui vuonna 1985. Vuosina 1985–1987 Helin näytteli Vaasan kaupunginteatterissa.[2] Hänellä on ollut vuodesta 1988 kiinnitys Tampereen Työväen Teatteriin[3], jossa hänen rooleihinsa ovat lukeutuneet muun muassa Edmund Kuningas Learissa, Gary Gagarin Wayssä, Lauri Viita Putoavissa enkeleissä ja Sakari Koskinen Komisario Koskisessa.[2]

Helin on näytellyt myös elokuvissa ja televisiossa. Hän on muun muassa näytellyt Ilmari Salmista Rauni Mollbergin elokuvassa Paratiisin lapset (1994)[4], Rami Rantaa televisiosarjassa Ota ja omista (1997)[5], Pertti Härköstä televisiosarjassa Lehmän vuosi (2006–2010)[6] ja trukkikuski Marmista televisiosarjassa Tehdas (esitetty vuodesta 2012).[7]

Tunnustuksia

muokkaa

Vuonna 2007 Helin palkittiin Veikko Sinisalo -palkinnolla. Palkinnon jakaa Kansan Sivistysrahaston Jenny Matinahon rahasto.[3]

Yksityiselämä

muokkaa

Helin on ollut vuodesta 1988 naimisissa näyttelijä Jaana Oraviston kanssa. Heillä on kolme lasta, vuonna 1988 syntynyt poika ja vuosina 1994 ja 1997 syntyneet tyttäret.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 195. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
  2. a b c d Pentti Helin Tampereen Työväen Teatterin verkkosivuilla
  3. a b palkitut | Näyttelijä Pentti Helinille Veikko Sinisalo -palkinto Helsingin Sanomat. 31.5.2007. Viitattu 27.4.2022.
  4. Paratiisin lapset Elonet.
  5. Pari sarjaa hukassa – Halleluja, Ota ja omista, Kuka minä olen jne Yle/Muistikuvaputki – Kysykää Rouva Ruudulta. 7.4.2008. Viitattu 1.10.2021.
  6. Lehmän vuoden henkilöt Yleisradion verkkosivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Lehtinen, Lauri: Työelämän meno. TV-maailma, 2012, nro 6, s. 2–3.

Aiheesta muualla

muokkaa