Avaa päävalikko
Pekka Alpo 1930-luvun alussa.

Pekka Albin Alpo (alk. Muhonen, 26. helmikuuta 1877 Heinävesi5. helmikuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja. Hän oli Suomen Kansallisteatterin apulaisjohtaja 1920–1948, joka sai mainetta erityisesti Strindbergin ja Tolstoin näytelmien esitysten nykyaikaistamisesta.

Alpon vanhemmat olivat maanviljelijä Niilo Muhonen ja Angelika Pakarinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1896 ja sai kiinnityksen Suomalaiseen teatteriin 1897, mutta erosi 1901 ja lähti opintomatkalle Saksaan ja Ranskaan. Kasimir Leinon johtaman Suomen Näyttämön palveluksessa hän oli ohjaajana 1903-1094 ja Tampereen teatterissa näyttelijänä 1904–1905 sekä uuden opintomatkansa jälkeen johtajana 1907–1912. Kansan näyttämön johtajana hän toimi 1912–1914 ja sen jälkeen 1914–1920 johtajana Viipurissa toimineessa Suomalaisessa maaseututeatterissa. Suomen Kansallisteatteriin hän siirtyi 1920, teatterin apulaisjohtajana hän toimi aina vuoteen 1948 asti ja johtokunnan jäsenenä 1925-1948. Vuosina 1920-1929 hän myös opetti Suomen Näyttämöopistossa.

Toimikaudellaan Tampereen teatterissa Alpo sai vauhtia teatteritalohankeeseen niin, että teatterirakennus valmistui 1913.[1][2] Alpo palkittiin Pro Finlandia -mitalilla 1948.

LähteetMuokkaa

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 28.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Käki, Ritva: Pekka Alpo – Arkadiateatterin näyttelijästä Suomen Kansallisteatterin ohjaajaksi. Opinnäytetyö, Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos.