Pekilosieni viittaa tiettyyn eristettyyn mikrosienikantaan, joka kuuluu Paecilomyces variotii -lajiin.[2] Kyseisen mikrosienikannan eristi aikoinaan suomalainen Oy Keskuslaboratorio 1960-luvulla alkaneessa kehitysprojektissa, jonka tarkoituksena oli löytää kilpailukykyinen menetelmä proteiinin valmistamiseksi hiilihydraattipitoisista liuoksista.[3] Menetelmä patentoitiin ja sitä käytettiin teollisessa mittakaavassa vuosina 1975–1991 Jämsänkoskella ja Mäntässä puhdistamaan sulfiittittisellun valmistuksessa syntyvä sivuvirta ja tuottamaan proteiinia käytettäväksi eläinrehutuotteissa.[4] Proteiinituotetta markkinoitiin ja myytiin Suomessa ”Pekilo”-tavaramerkin alla. Tuotanto kuitenkin lopetettiin vuonna 1991 viimeisen sulfiittiselluloosa-prosessin sulkeutuessa Mäntässä.[5] Mäntässä ollut pekilotehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena, jonka nimenä on Pekilo.[6]

Paecilomyces variotii
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Luokka: Eurotiomycetes
Alaluokka: Eurotiomycetidae
Lahko: Eurotiales
Heimo: Trichomaceae
Suku: Paecilomyces
Laji: variotii
Kaksiosainen nimi

Paecilomyces variotii
Bainier[1]

Katso myös

  Pekilosieni Commonsissa

Nykyisin oikeudet Pekilo-proteiinituotteessa käytettyyn mikrosienikantaan omistaa suomalainen startup-yritys eniferBio Oy, joka kehittää ratkaisua kestävästi tuotetun ravintoproteiinin valmistamiseksi korvaamaan soijaproteiinia.

Lähteet muokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 9.6.2010
  2. Paecilomyces variotii mycobank.org. Mycobank. Viitattu 9.6.2010. (englanniksi)
  3. Kemia - Kemi, n:o 6, 1974.
  4. J. Koivurinta, R. Kurkela, P. Koivistoinen, M. Holasová &. J. Blattná: Bread baking properties of Pekilo, a microfungus biomass from Paecilomyces varioti. Food, 2006, 24. vsk, nro 7, s. 597–606. Tiivistelmän verkkoversio. [vanhentunut linkki]
  5. Pekilotehdas museo24.fi. Museo24. Viitattu 9.6.2010.
  6. Pekilo pirkankylat.fi. Pirkan Kylät ry. Viitattu 9.6.2010. [vanhentunut linkki]