Pehr Frigel
Pehr Frigel (2. syyskuuta 1750 Kalmar – 24. marraskuuta 1842 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä.[1]
Frigel syntyi teologi Petrus Frigeliuksen ja tämän vaimon Ingrid Helenan (o.s. Wahlberg) pojaksi. Hän sai kouluvuosinaan viulun- ja urkujensoiton sekä musiikin teorian opetusta urkuri Hans Björkmanilta. Vuosina 1770–1776 Frigel opiskeli Uppsalassa, jossa myös toimi yliopiston varamusiikkijohtajana ja tuomiokirkon varaurkurina. Hän sai maisterin arvon Uppsalan yliopistosta vuonna 1776. Frigel nimitettiin yksityisopettajaksi Johan Liljencrantzin perheeseen Tukholmaan. Hän liittyi Utile Dulciin ja Coldinuordeniin. Utile Dulcissa Frigel toimi 1780-luvulla musiikillisena johtajana. Vuonna 1778 hänet hyväksyttiin myös Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. Frigel sai Tukholmassa yksityisopetusta teologiassa ja filosofiassa. Lisäksi hän suoritti sävellysopintoja Joseph Martin Krausin johdolla. Frigel toimi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian sihteerinä vuosina 1797–1842 ja kirjastonhoitajana vuosina 1797–1840. Lisäksi hän oli sen oppilaitoksen valvoja vuosina 1811–1834 sekä musiikin teorian, estetiikan ja kirjallisuuden professori vuosina 1814–1830. Frigelistä tuli kansainvälisesti tunnustettu musiikin teoreetikko. Hänen laajan tutkimustyönsä mahdollisti pääsy akatemian kirjastoon ja arkistoon. Hän oli kirjojen ja musiikin keräilijä, joka antoi panoksensa akatemian kokoelmien laajentamiseen. Frigel kävi sekä virallista että yksityistä kirjeenvaihtoa Sigismund Neukommin, François-Joseph Fétisin, Giuseppe Bainin, William Horsleyn ja Paul Struckin kanssa.[1]
Frigel opetti sävellystä ja kontrapunktia. Hän oli monien 1800-luvun johtavien ruotsalaismuusikoiden opettaja sekä Ruotsin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa että yksityisesti. Hän laati ensimmäisen ruotsinkielisen tutkielman kontrapunktista. Frigel toimi virkamiehenä ja vuosina 1784–1809 sihteerinä Handels- och finansexpeditionenissa. Vuonna 1809 hänet nimitettiin papiston musiikilliseksi neuvonantajaksi Ruotsin virsikirjaa koskeneissa asioissa. Vuonna 1811 hänet valittiin virsikomiteaan. Frigel kiisteli julkisesti liturgisesta musiikista Johann Christian Friedrich Hæffnerin kanssa. Hän toimi Allgemeine musikalische Zeitungin kirjeenvaihtajana.[1]
Säveltäjänä Frigel oli erityisen tuottelias 1780–1790-luvuilla kantaattien ja laulujen tekijänä. Huomattavaa suosiota saavutti maaliskuussa 1815 Edouard Du Puyn johdolla kantaesitetty oratorio Försonaren på Oljoberget, jonka Frigel sävelsi Samuel Ödmannin sanoihin. Uudistettu versio esitettiin vuonna 1820. Molemmat esitykset olivat menestyksiä. Frigel sävelsi myös muun muassa sinfonioita, konserttoja ja alkusoittoja. Hän kuoli 92-vuotiaana. Hänen hautajaisissaan Pyhän Klaaran kirkossa lauloi Jenny Lind.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Pehr Frigel (1750−1842) Swedish Musical Heritage, viitattu 17.2.2024 (englanniksi)