Wikipedia

Pegtymelin kalliopiirrokset

Pegtymelin kalliopiirrokset sijaitsevat Pegtymelin jokilaaksossa Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa ja Sahan tasavallassa Venäjällä. Kalliopiirroksia on löydetty 12 pääalueelta, joissa on yhteensä yli 350 kuvakenttää ja yksittäistä kuviota. Uusia piirroksia löytyy edelleen.[1][2][3]

Pegtymelin kalliopiirrosalue
Sijainti

Pegtymelin kalliopiirrosalue
Koordinaatit 69°32′0″N, 174°31′0″E
Valtio Venäjä
Historia
Tyyppi kalliopiirros
Huippukausi kivikausi, pronssikausi
Alue Tšukotka
Merkitys Venäjän pohjoisin kalliopiirrosalue
Aiheesta muualla

Pegtymelin kalliopiirrosalue Commonsissa

Tutkimus muokkaa

Piirrokset toi julkisuuteen geologi Nikolai Samorukov, joka oli vuonna 1965 tutkimassa alueen geologiaa. Venäjän tiedeakatemia lähetti arkeologin Nikolai Dikovin tutkimaan piirroksia. Hän teki kaksi tutkimusmatkaa alueelle vuosina 1967 ja 1968. Kaikuulin kalliolla hän tutki 11 kuvakenttää, joissa oli 103 kuviota tai kuvaryhmää. Samalla retkellä havaittiin luola, jonka sisältä löytyi myös kuvioita. Kaikuulin kalliolta noin 10 kilometriä Pegtymelin alajuoksulle päin löytyi paleoliittinen asuinpaikka, jonka yläpuolella oli yksi kuvakenttä.[1][4]

Vuonna 1986 Dikov tutki Kaikuulin kalliota uudelleen ja löysi sieltä uusia kuvakenttiä. Noin 5 kilometriä alavirtaan sivujoen Dvurogin yhtymäkohdasta löytyi vielä yksi kuvakenttä. Hän julkaisi aiemmat tutkimuksensa venäjäksi vuonna 1971. Siinä hän esitteli kaikki 104 kuvakenttää piirroksineen ja samalla retkien aikana tehtyjen kaivauksien tulokset. Vuonna 1999 sama kirjoitelma julkaistiin englanniksi käännettynä.[1][4]

Vuonna 1999 järjestetyllä tutkimusretkellä löydettiin 24 uutta kuvakenttää tai kalliopiirrosta. Kolme vuotta myöhemmin teki Pietarin kalliopiirroksiin erikoistunut ryhmä Mikhail Slobodshanin johdolla retken alueelle ja se luetteloi kaikki siihen mennessä löydetyt kalliopiirroskohteet. Seuraavana vuonna 2004 Slobodshan laajensi tutkimusaluetta ja etsi järjestelmällisesti uusia kuvakenttiä. Niitä ei kuitenkaan löydetty lisää ja retken anniksi jäi kaikista kuvioista otetut valokuvat. Valokuvista havaittiin vielä 74 uutta kuviota tai kuvakenttää.[1][4][5]

Vuosina 2005 ja 2006 italialais-venäläinen tutkimusprojekti dokumentoi kalliopiirrokset uusilla kuvion muodot tallentavalla menetelmällä. Ryhmää johtivat Stefania Zini ja Jekaterina Devlet. He käyttivät dokumentoinnissa kovettuvaa silikonia, joka levitettiin piirroksen päälle ja johon piirroksen korkeuserot kopioituivat korkokuviksi. Tämäkin retkikunta suoritti laajoja etsintöjä kaukana Kaikuulin kallion ympäristöstä, mutta eivät löytäneet uusia piirroksia.[1][4]

Kalliopiirrokset muokkaa

Sijainti ja valmistustekniikka muokkaa

Kalliopiirrosten pääalue muodostuu Kaikuulin kallion kuvista ja se sijaitsee noin 60 kilometriä yläjuoksulle päin Pegtymelin suistosta ja 40−50 kilometriä sisämaahan meren rannikolta.[6][2]

Kalliopiirrokset on piirretty kallioon käyttäen kolmea eri tekniikkaa: hakkaamalla, raaputtamalla ja hiomalla. Joskus kuviosta erottaa sevästi, että motiivin ääriviivat on piirretty kiveen ensin ja sen jälkeen on kuvion sisäosat hakattu täyteen jälkiä. Kuviot on tehty hiekkakiveen tai aleuroliittiin, joista Kaikuulin kallioselänne muodostuu. Kiven laatu on kova ja kritiikki on kohdistunut siihen, ettei kuvioita olisi voinut valmistaa kivityökaluilla. Kuvioiden alta on löydetty kivityökalujen jäänteitä, joihin on jäänyt hakkauksista jälkiä. Näiden kokeilujen myötä kritiikki on vaimentunut ja on myönnetty, että kuviot on voitu tehdä kivikaudellakin. Pronssityökalu, jolla hakkausta myös kokeiltiin, kului nopeasti piloille. Sen sijaan rautasilla työkaluilla synnytti kiveen kalliopiirroksien kanssa identtiset jäljet. Vaikka rautaisia työkaluja ei ole löydetty. pidetään mahdollisena, että niitä on voitu käyttää. Työkaluhypotesia tutkitaan kuitenkin edelleen. Osa piirroksista ovat huonossa kunnossa muun muassa sään vaikutusten, jäkäläkasvustojen takia, kiven pinnan pakkasrapautumisen vuoksi ja vierailijoiden tihutöiden takia.[2][7][5]

Ajoitus muokkaa

Dikov on analysoinut kuvakenttiä niiden piirtämistyylin ja -järjestyksen mukaan. Hänen mielestään vanhimmat peurankuvat ovat ajalta noin 1000 eaa., koska samantapaisia kuvioita on tehty muuallakin. Viimeiset piirrokset tehtiin hänen mukaan noin 500−1000 jaa..[5]

Aiheita muokkaa

Eniten piirroksia on tunturipeuroista, joista on löydetty 315 piirrosta. Ne on piirretty sivukuvina joko vain ääriviivoja käyttäen tai täyteen hakattuina. Vain 36 peuraa on ilman sarvia ja tutkijat pitävätkin niitä kevätpeuroina. Eläinten jalat on yleensä piirretty suoriksi ja niitä on tavallisesti kaksi. Vain kolmella peuralla on jalat polvista taivutetut ja neljälle peuralle on piirretty neljä jalkaa. Eräs peura on laukassa, 20 on uimassa ja muutama on piirretty ruokailemassa. Peurat on kuvattu sekä yksinään että laumassa.[6][8]

Toiseksi eniten piirroksia on ihmisistä, joista on löydetty 265. Kumpaakin sukupuolta esiintyy kuvastossa ja ne esitetään suorittamassa jotakin. He muun muassa melovat, metsästävät, hiihtävät, kantavat kajakkia, keihästävät valasta tai melovat suurta venettä. Metsästäjillä on apulaisenaan koiria. Ne avustavat piirrosten kohtauksissa eläimen pyyntiä. Yleisin metsästyskohtaus on peuran keihästäminen kajakista tai kanootista käsin. Yksipaikkaiset veneet ovat nopeita ja käteviä peurojen ja lintujen pyytämisessä. Keväällä ja syksyllä vaeltavien ja jokia ylittävien peurojen metsästyksestä on paljon etnografisia kuvauksia. Vain kaksi kohtausta kuvaa valaan pyytämistä.[6][9][5]

Yksipaikkaisia veneitä on piirretty 76 ja niitä melotaan usein kaksilapaisilla meloilla, vaikka myös yksilapaisia melojanäkee. Isoissa veneissä on yleensä 5−8 ihmistä ja niissä käytetään aina yksilapaisia meloja sekä joskus peräsintä veneen ohjaamiseen. Veneet on kuvattu aina sivultapäin ja hyvin realistisesti. Kuvoista on tunnistettu 10 erilaista venetyyppiä, joista puolet tunnetaan etnografisista kuvauksista. Kuusi kaksoismelaa on piirretty ilman ihmistä ja venettä.[6][9]

Maanisäkkäitä on monta lajia. Karhuja on 9, joista 4 on tunnistettu jääkarhuksi. Koiran ja suden erottaminen on vaikeaa, mutta kaksi niistä ei toimi ihmisen puolesta vaan häntä vastaan. Merinisäkkäitä on 10 ja ne esittävät hylkeitä, tappajavalaita tai muita suurempia valaita. Eräät valaat suihkuttavat ilmaan vettä hengitysilman mukana. Kahun jalanjälkiä on piirretty kaksi, joista toisella jäljellä on kuusi varvasta. Ihmisen jalanjäljistä voi tunnistaa jalkineiden piirteet. Linnut, joita on laskettu 22, ovat enimmäkseen hanhia, sorsia, joutsenia ja lokkeja.[6] Kaksi kuviota esittävät ihmistä, joka oleilee nelikulmion sisällä, mikä on tulkittu asumukseksi.[8][9]

Muusta kalliopiirroskuvastosta Pegtymelin erottaa sen kuvakenttien sisältämät sienimäiset kuviot. Niitä esiintyy toisinaan yksinään, mutta useimmin ne piirrettiin ihmisen pään yläpuolelle. Tällä hetkellä sienikuvioita tunnetaan 34. Asetelman symboliikka on herttänyt suurta huomiota. Monet ovat tulkinneet sen merkiksi sienien huumaavan vaikutuksen alaisena olemisesta. Muitakin tulkintoja on tehty sen perusteella, että seudulla hyödynnetään sieniä edelleen. Niiden merkitys seudun väestölle on ollut kaksijakoinen, minkä kansanperinteen kerääjän ovat huomanneet esimerkiksi kansantarinoista tai mytologiasta.[5][3]

Kirjallisuutta muokkaa

  • Dikov, Nikolai: "Rock enigmas of ancient Chukchi", 1999
  • Bland, Richard L.: Another Look at the Pegtymel’ Petroglyphs. Arctic Anthropology, 2010, 47. vsk, nro 2, s. 22−31. doi:10.1353/arc.2010.0014. Abstrakti. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Zini, Stefania: Le pitture rupestri del fiume Pegtymel’ (italiaksi), 2005
  2. ↑ a b c Devlet, Jekaterina G.: 9. Recent Studies of Rock Art in Northern Eurasia, 2008, s.124−125
  3. ↑ a b Yamin-Pasternak, Sveta, 2007, s.76−90
  4. ↑ a b c d Zini, Stefania & Borodin, Aleksander: Rock Art of Chukotka, 2007
  5. ↑ a b c d e Devlet, Jekaterina G.: 8. Rock Art Studies in Northern Russiaand the Far East, 2008, s.120−130
  6. ↑ a b c d e Kiriak, M.A.: Early Art of the Northern Far East − The Stone Age, s.245−248
  7. ↑ Devlet, Jekaterina G.: 9. Recent Studies of Rock Art in Northern Eurasia, 2008, s.135−139
  8. ↑ a b Devlet, Jekaterina G.: 9. Recent Studies of Rock Art in Northern Eurasia, 2008, s.126−131
  9. ↑ a b c Devlet, Jekaterina G.: 9. Recent Studies of Rock Art in Northern Eurasia, 2008, s.131−134

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pegtymelin_kalliopiirrokset&oldid=21829483”