Pavel Gorjaninow
Pavel Fjodorovitš Gorjaninov (ven. Павел Фёдорович Горянинов), nimi toisinaan muodossa Paul tai Paulus Horaninow, (1796 Mahiljou – 2. marraskuuta 1865) oli venäläinen lääketieteilijä, kasvitieteilijä ja professori. Hän syntyi köyhään perheeseen. Hän opiskeli Mahiljoun jesuiittakollegiumissa ja valmistui sieltä 15-vuotiaana oppipojaksi yksityiseen apteekkiin. Hän oli apteekissa kuusi vuotta ja perehtyi samalla perusteellisesti kemiaan ja farmakologiaan. Niinpä Gorjaninovin unelmana oli hankkia lääketieteellinen korkeakoulutus. Vuonna 1817 Gorjaninovin onnistui päästä Pietariin lääketieteellis-kirurgiseen akatemiaan. Hän valmistui sieltä kolme vuotta myöhemmin kultaisella mitalilla ja sai tohtorin arvon.[1]
| Pavel Gorjaninov | |
|---|---|
| Павел Фёдорович Горянинов | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pavel Fjodorovitš Gorjaninov |
| Syntynyt | 1796 Mahiljou, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 2. marraskuuta 1865 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Arvonimi | tohtori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | kasvitiede, eläintiede, mineralogia, lääketiede |
Syksyllä 1825 Gorjaninov alkoi lukea kasvitiedettä, ja siitä tulikin hänen ensisijainen erikoisalansa. Myöhemmin hän suoritti myös eläintieteen ja mineralogian opintoja.[1]
Vuonna 1834 Gorjaninov kirjoitti latinankielisen tutkielman Primae lineae systematis naturae. Tutkielman yleisenä pääajatuksena oli ajatus luonnon yleisestä evoluutiosta. Gorjaninov pyrki rakentamaan kasvien ja eläinten luontaisen luokittelun eli fylogenian. Hän esitti tutkielmassa kaavion, jossa maailman lajit kehittyivät pikkuhiljaa nousemalla spiraalimaista rataa ylöspäin.[1]
Gorjaninov jakoi luonnon orgaaniseen (elolliseen) ja epäorgaaniseen (epäelolliseen) kuntaan. Orgaaninen kunta jakautui edelleen kasvi- ja eläinkuntiin sekä niiden välissä olevaan "välikuntaan". Se oli yleinen alkujuuri, josta kasvit ja eläimet kehittyivät. Kasvien kehityksestä Gorjaninov kirjoitti kaiken alkavan itiökasveista, joista vanhimpia olivat jäkälät ja maksasammalet. Niistä kehityslinja jatkui sammaliin, liekokasveihin, kortteisiin ja saniaisiin. Seuraavina tulivat virheellisitiöiset, joihin Gorjaninov luki paljassiemeniset. Niiden jälkeen tulivat koppisiemeniset, jotka Gorjaninov jakoi kahteen ryhmään. Ryhmät vastasivat suurin piirtein yksi- ja kaksisirkkaisia.[1]
Gorjaninovin vuonna 1843 kirjoittama Четырехчленная система природы (Luonnon nelijäseninen luokitus) syntyi hänen ensimmäisen tutkielmansa seurauksena, ja tässä teoksessa hän tarkasteli kasvien luokittelua yksityiskohtaisemmin. Gorjaninov erotti kasvikunnasta 12 luokkaa. Erityisesti kuitenkin Gorjaninovin esittämä kasvien kehitys maksasammalista alkaen oli sellaista, jota monet nykypäivän tieteilijätkin pitävät oikeana. Gorjaninov olikin ilmeisesti ensimmäinen, joka esitti evolutiivisen yhteyden sanikkaisten ja siemenkasvien välillä. Eläimet Gorjaninov järjesti nousevaan kehitysjärjestykseen, joka alkaa ripsieläimistä ja päättyy nisäkkäisiin. Eläinten järjestys ei kuitenkaan osunut läheskään niin hyvin kohdalleen kuin kasvien järjestäminen.[1]
Kaiken kaikkiaan Gorjaninovin kirjoitusten taustalla oli ajatus luonnon ykseydestä ja jatkuvasta kehityksestä. Hän piti tätä ajatusta yllä kirjoituksissaan koko loppuelämänsä ajan kirjoittaessaan muun muassa oppikirjoja mineralogiasta, eläin- ja kasvitieteestä.[1]
Elämänsä loppupuolella Gorjaninov tutki erityisesti Scitamineae-kasviryhmää[1] (vastaa suunnilleen nykyistä Zingiberales-lahkoa).lähde?
Gorjaninov työskenteli lähes koko elämänsä ajan professorina Pietarin lääketieteellis-kirurgisessa akatemiassa, josta hän kuitenkin irtisanoutui vuonna 1851 ja jatkoi itsenäisesti tutkimuksiaan häntä kiinnostaneiden kasvien parissa. Gorjaninovin henkilökohtaisesta elämästä tiedetään vain vähän. Hän oli lapseton ja vietti hiljaista ja pidättyväistä tiedemiehen elämää. Gorjaninov kuoli 2. marraskuuta 1865.[1]
Tieteellisten nimien yhteydessä Gorjaninovista käytetään auktorilyhennettä Horan., ja hänen kunniakseen on nimetty revonhäntäkasveihin kuuluva suku Horaninovia.lähde?