Pavel Gagarin

Pavel Gavrilovitš Gagarin (ven. Павел Гаврилович Гагарин, 19. tammikuuta 177714. tammikuuta 1850 Pietari[1]) oli venäläinen sotilas ja kirjailija.

Pavel Gagarin.

Pavel Gagarin syntyi ruhtinas Gavriil Gagarinin perheeseen. Hän palveli armeijassa kolmivuotiaasta lähtien ja sai vuonna 1793 nimityksen Nikolai Repninin päämajan adjutantiksi. Gagarin osallistui vuonna 1799 Aleksandr Suvorovin Italian-sotaretkeen ja meni seuraavana vuonna naimisiin Paavali I:n suosikin Anna Lopuhinan kanssa.[2]

Aleksanteri I:n astuttua valtaan Gagarin oli lähettiläänä Sardinian hovissa. Hän kuului keisarin seurueeseen Erfurtin kongressissa sekä Suomessa vuonna 1809. Gagarin erosi palveluksesta kenraalimajurina vuonna 1814. Hän osallistui vapaamuurarien toimintaan ja vietti hiljaista elämää Pietarissa kirjojen, kulkukoirien ja vapaasti lentävien lintujen ympäröimänä. Vuonna 1831 hän meni naimisiin tanssijatar Marija Spiridonovan kanssa.[2]

Gagarin kirjoitti runoja, joita hän julkaisi aikakauslehdissä sekä kokoelmana Erotitšeskije stihi vuonna 1811. Hän kertoo matkastaan Suomeen kirjassa ”Kolmetoista päivää, eli Suomi”, joka ilmestyi ranskaksi Pietarissa (Les treize journées, ou la Finlande) ja venäjäksi Moskovassa (Trinadtsat dnei, ili Finljandija) vuonna 1809.[1] Päiväkirjan muotoon laadittu teos on ensimmäinen Venäjällä julkaistu Suomea käsittelevä kirja. Se käsittää kuvauksen Aleksanterin virallisesta vierailusta, tietoja Suomen maantieteestä sekä henkilökohtaisia havaintoja ja mietteitä. Tyyliltään kyseessä on 1800-luvun vaihteessa muodissa ollut ”sentimentaalinen matka”.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 1, s. 191. Leningrad: Nauka, 1988. ISBN 5-02-027972-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Russki biografitšeski slovar Wikiaineisto. Viitattu 26.7.2021.
  3. Agamaljan, L. G.: ”Kniga P. G. Gagarina ”Trinadtsat dnei, ili Finljandija” i parodija na nejo P. A. Olenina ”Trinadtsat tšasov, ili Prijutino””, XVIII vek: sbornik 26: Staroje i novoje v russkom literaturnom soznanii XVIII veka, s. 325–340. Sankt-Peterburg: Nauka, 2011. ISBN 978-5-02-038259-6. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa